Lähdimme siis kerrankin aamulla liikenteeseen auringon paistaessa! (Myöhemmin tosin osoittautui, että tuo auringonpaiste oli hyvin hetkellistä, ja noin viikon kestänyt kaatosade jatkui.) Ehdimme kävellä vain muutaman kymmentä metriä, kun jo joku mies uudella maasturillaan pysähtyi ja tarjosi kyytiä keskustaan. Kieltäydyimme ystävällisestä tarjouksesta, sillä halusimme nauttia auringosta kun siihen pitkästä aikaa oli mahdollisuus.
Tällaisia bilerekkoja keskustassa pyörii yllättävän paljon. Musiikki pauhaa täysillä, dj juontaa. Tämä rekka mainostaa puhelinliittymää.
Kiertelimme tuntikausia kojuja, oli ihanaa vain katsella tietäen, ettei ole mitään tarvetta ostaa mitään, vertaillen vain hintoja ja tuotteiden laatua. Eräässä kojussa tingin pitkään yhden maalauksen hinnasta, mutta koska minulla ei ollut mitään tarvetta saada juuri kyseistä maalausta, lähdin kojusta pois sanoaen vain, että hinta on edelleen liian kallis (olin saanut hinnan tippumaan tuossa vaiheessa kolmannekseen alkuperäisestä), ja tarjosin puolta tuosta nykyisestä hinnasta – ihan leikilläni kylläkin. Myyjä naureskeli ja kauhisteli tarjoustani, vetosi (jälleen kerran, kuten useita kertoja tinkimisen aikana aiemminkin) nälkäisiin lapsiinsa
Pari kojua myöhemmin tuo samainen kauppias tulee luokseni, ja sanoo, että selvä, hän myy tarjoamallani hinnalla. Olin todella hämilläni – tarjouksenihan oli 1/6 alkuperäisestä hinnasta – ja en suoraan sanottuna kehdannut enää olla ostamatta. Niinpä maksoin tuollaisesta noin 30cm*20cm batiikkimaalauksesta hurjat 25c.
Tällä hetkellä ulkona sataa taas vettä kaatamalla, vielä hetki sitten ukkonenkin jylisi, Kristiina ja Tuomas ovat kävelyllä. Olen ollut melko väsynyt, eilenkin tein netissä tehtäviä jonnekin yhteentoista asti illalla (se on täällä todella myöhäinen kellonaika), joten jäin kotiin. Edelleen minusta tuntuu, että meillä on aika selvä humanisti-luonnontieteilijä -jako täällä: Tuomas ja Kristiina käyvät paljon yhdessä kävelyllä, he tiskaavat ja laittavat hedelmiä valmiiksi siivutettuina esille, he lueskelevat kirjaa terassilla yhdessä. Minä ja Olli taas keitämme monesti kuumaa kaakaota, syömme toffee-karkkeja, paistamme lettuja tai teemme muuta herkkua ja lämmitämme takkaa. Saa nähdä kuinka pärjään yksinäni näiden humanistien keskellä kun Olli parin viikon päästä lähtee lopullisesti. Toivottavasti minusta ei tule samanlaista hippiä kuin Tuomas ja Kristiina. (Ihan selvyyden vuoksi, tuo äskeinen avautuminen ei ollut ihan vakavalla naamalla kirjoitettu. Kuitenkin jako on todella ollut humanistit-luonnontieteilijät, mutta kyllä nuo humanistitkin oikein ihania ovat.)
Illalla suunnittelimme lämmittävämme takan, taidamme grillailla ja viettää yhdessä mukavan koti-illan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti