Perjantai 28.3.2008

Aamulla lähdimme taas yhtä matkaa dallalla yliopistolle, sillä Tuomaksen pyörästä tippui toinen poljin heti kotiportin ulkopuolella. Muutaman kilometrin matkustettuamme meille ilmoitettiin swahiliksi (ja elekielellä, jotta mekin ymmärsimme), että dalla kääntyy tästä takaisin kohti kaupunkia, ja että mikäli maksaisimme 2000 Tsh, meidät vietäisiin perille. Emme suostuneet moiseen kiskurihintaan (tuohan oli 1,05e), joten dallakuskin ilmeisen suureksi hämmästykseksi jäimme mielenosoituksellisesti pois kyydistä, ja kävelimme loppumatkan. Ilma oli mukavan vilpoisa, sillä edelleen täällä vain sataa koko ajan, mutta nyt sopivasti sade oli hetkeksi tauonnut.


Ihaa paistatteli päivää tien varressa.

Olin yliopistolla noin kolme tuntia ennen luentoni alkua, ja olinkin ajatellut käyttää tämän ajan hyödyllisesti ohjelman, jonka dead line oli klo 16.30, koodaamiseen. Kuitenkin huomasin että yliopiston koneilla meillä opiskelijoilla ei ole oikeutta tehdä melkein mitään, joten koodaamisen sain unohtaa. Niinpä selailin Suomen iltapäivälehtiä ja muuta hyödyllistä.

Luennon jälkeen istahdin dallan kyytiin odottamaan, että kyytiin tulisi tarpeeksi muita matkustajia, jotta lähtisimme liikenteeseen. Pian dalla täyttyikin matkustajista, ja kuskimme starttasi auton. No, autohan ei käynnistynyt, mikä nyt ei edes minua enää yllätä, sillä tuo on täällä enemmän sääntö kuin poikkeus, että auto sammuilee matkan varrelle, eikä aina ensimmäisellä eikä edes toisella yrittämällä käynnisty. Lähes joka päivä tien varsilla myös näkyy ihmisiä työntämässä jotakin autoa, ja autoja, joiden konepelti on ylhäällä ja ihmiset yrittävät katsella mikä siinä mahtaisikaan olla vikana. Mutta takaisin itse asiaan: Auto ei siis käynnistynyt, ja muutaman starttauksen jälkeen auto lähti hallitsemattomasti valumaan mäkeä alas. Sen verran kuski onnistui valumista hidastamaan, että mäen alapäässä istuskellut jalkapuoli mies ehti ottaa kepin avukseen ja loikkimaan alta pois. Mäen alas valuttuaan dalla pysähtyi, ja minä muiden matkustajien mukana lähdimme pois ja vaihdoimme toiseen dallaan, jonka kyydissä pääsin turvallisesti keskustan liepeille kotini lähelle.

Illalla meidän oli tarkoitus lähteä tutustumaan Iringan yöelämään, mutta minun oloni ei ollut kovin hyvä, joten Kristiina ja Tuomaskin päättivät siirtää baareilua huomiseen.