Palasimme noin puolen tunnin kuluttua takaisin, jolloin meille ilmoitettiin, että kassanhoitaja tulisi kyllä ihan pian. Juu, paikallinen ”ihan kohta” kyllä tiedetään.
Kassanhoitaja saapui paikalle, ja maksettuamme jatkoimme odottelua. 1,5 tunnin odotuksen jälkeen Kristiina kävi kysymässä, koska lähdemme, jolloin asioihin tuli vauhtia, ja pääsimme Land Roverilla kymmenen kilometrin päähän meidän reittimme alkupisteeseen.
Täytyy tunnustaa, että reitin vaativuus taisi yllättää meidät kaikki. Lonely Planet luokitteli reitin helpoksi, joten ajattelimme sen sopivan meidän kaltaisillemme sunnuntaikävelijöille. Ensimmäinen kolme tuntia oli kuitenkin pelkkää nousua, eikä oppaallamme tuntunut olevan mitään tarvetta levähdystauoille. Meillä oli kaikki matkatavarat sekä useampi pullo vettä repussa selässämme, joten sekin varmasti vielä lisäsi haastavuutta. Ylös kiivetessämme emme nähneet montaakaan eläintä, sillä kaikki energia piti keskittää ylöspäin kiipeämiseen.
Vähän ennen vesiputouksen huippua oppaamme ilmoitti, että ei me voidakaan kiertää suunnittelemaamme reittiä, sillä pari viikkoa aiemmin yksi matkan varrella olevista silloista oli mennyt rikki. Niinpä kävimme korkeimman vesiputouksen huipulla (, jossa todella tunsi olevansa sademetsässä, kun vesi tuli putouksesta niin kovalla paineella, että tuntui, kun olisi suihkussa seisonut. Sinällään ihan hyvä, rankan kiiipeämisen jälkeen tuo piristi kummasti.
Tässä vaiheessa olimme jo kiivenneet pari tuntia. Katso tarkasti tuota ylintä huippua...
...tässä Tarzan ja Jane tuon äskeisen ison putouksen ylimmällä isolla kivellä, keskellä putousta.
Alaspäin matka sujui huomattavasti joutuisammin, vaikkakin oppaamme yritti päästä takaisin hieman turhankin nopeasti: hänellä tuntui olevan kova kiire alas, ja jouduin jopa muutamia juoksuaskeleita ottamaan välillä pysyäkseni hänen kannoillaan. Onneksi lähellä lähtöpaikkaa oli paljon apionoita pomppimassa puusta toiseen, ja oppaamme jaksoi kärsivällisesti odottaa meidän ihaillessamme apinoiden menoa.
Tällainenkin kaveri löytyi polun varrelta.
Oppaamme auttoi meitä saamaan dallan takaisin Mikumiin, ja pääsimmekin lähes tyhjän dallan kyytiin, johon meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Vain hetkeä myöhemmin tajusimme, että tämä meitä innokkaasti vastaanottanut vanhempi herra oli umpihumalassa, ja jonkinsortin paikallinen kylähullu. Tuomas oli onneksi seurallisella tuulella, ja puliukko jätti meidät muut rauhaan keskustellessaan syvällisiä Tuomaksen kanssa.
Jäimme pois kyydistä hotelli Genesiksen kohdalla. Genesis on saman ihmisen omistama kuin se, jossa yövyimme Mangulassa. Vastaanotossa kysyimme heti alkuun, miten pääsisimme takaisin Iringaan, ja meille kerrottiin (kello oli noin 15.15), että kolmen ja puoli neljän välillä menee yksi bussi Iringaan. Emme olleet vielä edes kirjautuneet sisään hotelliin, mutta meille järjestettiin kyyditys läheiselle paikalliselle poliisiasemalle kysymään tarkemmin bussiaikatauluista. Juuri kun olimme menossa autoon, vastaanoton nainen näki bussin tulevan, juoksi sen kiinni, pysäytti sen, ja puhui meidät bussin kyytiin. Täytyy sanoa, että todella mahtavaa palvelua kyseisen ketjun hotelleissa!
Koska koko linja-autossa ei ollut kuin yksi vapaa paikka, minä, Kristiina ja Olli jäimme istumaan bussin portaikon vierustalle. Näkymät olivat upeat, kun 180° oli pelkkää ikkunalasia. Noin parin tunnin kuluttua muutama matkustaja jäi pois, jolloin Olli ja Kristiinakin saivat oikeat istumapaikat. Minulla oli pienenpieni (selkänoja juuri ja juuri lapaluihin ylettyvä, jalkatila (ehkä 30cm pitkä) noin 10 cm istuimen alapuolella) istuin, joten istuin siinä koko matkan Iringaan asti, ja seuraamme liittyneet poliisitäti ja -setä seisoivat vieressäni ja edessäni. Siinä oli turvallinen olo, vaikka mitään en kyllä uskaltanut sanoa, sillä täällä jostakin syystä poliisitädit ovat melkoisen tuhteja tätejä, ja aika pelottava näky mustine polvisukkineen ja polvipituisine hameineen.
Kotiin oli ihana tulla! Kävimme viereisessä hotellissa tilaamassa ruoan, tulimme kotiin suihkuun ja vaihtamaan puhtaat vaatteet päälle, ja palasimme hotelliin syömään.
1 kommentti:
onpa teillä ollut hieno reissu! ja kuntokin nousee kohisten... =)
Lähetä kommentti