Perjantai 7.3.2008

Olli oli lähdössä viikonlopuksi Ilembulaan katsomaan sairaalaa ja orpokotia, joten kun kerroimme lähtevämme päiväksi kaupungille, hän tarjoutui tulemaan mukaan, sillä ei kuulema ole järkeä mennä yliopistolle vain aamupäiväksi. Enemmistön lähdimme matkaan kävellen. Portilla vartijamme antoi meille paperin, joka osoittautui sähkölaskuksi. Päätimme käydä samalla reissulla maksamassa sen, kun kerran kuitenkin olimme keskustaan menossa.

Meillä ei ollut melkein yhtään rahaa, ja koska minä ja Kristiina olimme päättäneet ostaa polkupyörät, piti meidän heti ensimmäisenä päästä automaatille. Iringan keskustassa on kaksi automaattia, jotka sijaitsevat vain parinsadan metrin päässä toisistaan. Menimme ensimmäiselle automaatille, mutta sinne oli todella pitkä jono, joten kävelimme toiselle. Se oli epäkunnossa, joten menimme takaisin ensimmäiselle ja tyydyimme kohtaloomme: meidän pitäisi jonottaa pitkään. Olli meni tällä välin maksamaan sähkölaskua, ja hän tuli jo takaisin, ennen kuin me olimme edes päässeet automaatille.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun minun vuoroni tuli, niin automaatti vaan näytti ERROR. Samaa näytti automaatti myös Tuomakselle ja Kristiinalle. Niinpä kävelimme takaisin sille toiselle automaatille, jossa nyt oli jonoa, joten päättelimme sen toimivan ja menimme jonon jatkoksi. Ihmisten asioiminen automaatilla on täällä kyllä todella hidasta, ja yksi käyttäjä on automaatilla aina monta minuuttia. Jonotettuamme taas hyvän aikaa tuli meidän vuoro, ja saimme jokainen nostettua haluamamme summan.



Kiertelimme jonkin aikaa kaupungilla, ja sitten menimme syömään Shootersiin – paikalliseen menomestaan. Ruoat tilattuamme saimme odotella vaatimattomat 1 tunti ja 20 minuuttia.



Syötyämme Olli otti taksin ja lähti valmistautumaan Ilembulan matkaansa. Me kiertelimme vielä hetken, ja lähdimme sitten kotia kohti. Kävellessämme Olli tuli meitä vielä vastaan, ja neuvoi meidät Neema Craftsiin – anglikaanikirkon ylläpitämään työpaja-kahvilaan, joka työllistää fyysisesti vammautuneita ihmisiä. Tuomas löysi sieltä norsun lannasta tehtyjä postikortteja, minä tyydyin maissinlehdistä tehtyihin. Ostin myös itselleni kaulakorun ja rannekorun, jotka maksoivat yhteensä 3500 Tsh, eli alle 2e. Noiden perusteella on hankala uskoa, että Neema Crafts on paikalliseen hintatasoon nähden melkoisen kallis paikka, ja siellä käyvätkin lähinnä turistit. Ostin kuitenkin kyseiset korut sieltä mielelläni, kun tiesin rahan menevän hyvään tarkoitukseen eikä minun tarvinut tinkiä hinnasta niin kuin kadunvarsikojuissa kuuluu.