Pikainen kertaus viime päivien tapahtumista: Lariamin syönti on jatkunut, ja kun en vieläkään tunnistanut itsessäni psykopaattia, kävin tänään ostamassa koko matkan ajaksi tuon estolääkityksen. Ystäväni kouluajoilta tuli maanantaina kylään, hän muuttaa asuntooni ensi viikolla. Hänen tieltään olen yrittänyt tyhjentää kaappeja ja hyllyjä (ja sen seurauksena alakerran häkkivarasto on nyt ihan täynnä vaatteita ym. krääsää). Huomenna ja ylihuomenna on vielä luentoja ja laskuharjotuksia sekä yksi tentti, mutta niihin keskittymiseen minulla ei vain ole yksinkertaisesti riittänyt enää aikaa. Pankkitäti ei ollut oikein osannut, ja sain käydä tänään - viimeisten ostosten teon, vuokrasopimuksen palauttamisen ja pyörän korjaamolta (se päätti eilen hajota, joten minä päätin korjauttaa sen saman tien) hakemisen lomassa - selvittelemässä sielläkin vielä asioita.
Tänään vihdoin ja viimein sain myös pakattua, rinkka on nyt täynnä ja matkalaukku ehkä puolillaan. Ei huonosti siis ollenkaan. Pakatessani tein kerrankin fiksusti, ja päätin kirjoittaa paperille ylös montako t-paitaa, monetko housut, montako hametta jne. olen pakannut, ja sain karsittua vielä yhdet housut, yhden paidan ja mekon pois. Hyvä minä!
Kuten varmasti tekstistäkin huomaa (ja ainakin minua viime päivinä nähneet tietävät), ovat päiväni olleet ihan täynnä tekemistä. Joka päivä ymmärrän paremmin ja paremmin, kuinka viisaan päätöksen Kristiina ja Tuomas tekivät muuttaessaan vanhempiensa luokse muutama viikko sitten. Vaan enköhän minäkin tästä vielä matkaan pääse. Osaanpahan arvostaa entistä enemmän Afrikan kiireetöntä elämää. Näin lappilaisena tahtoo jo tämä pohjois-karjalainenkin elämänmeno olla turhan hektistä välillä.
Epäilen vahvasti etten enää huomenna ehdi kirjoitella tänne. Näin ollen tämä siis taitaa olla viimeinen kirjoitukseni ennen reissuun lähtöä. Kylmät väreet kulkivat juuri selkääni pitkin kun luin tuon lauseen. Ylihuomenna olen jo jättänyt Pohjois-Karjalan lumiset maisemat taakseni. Perjantaina matkustan siis Espooseen siskoni luokse, joka ystävällisesti lupautui viemään minut sunnuntaina luvattoman aikaisin (joskus varmaankin heti viiden jälkeen aamulla lähtö!) lentokentälle.
Nyt vaihtui jo vuorokausi. Pakko mennä nyt nukkumaan, jotta jaksan huomenna vielä viimeisen kerran käydä laitoksella, kirjoittaa ruotsin aineen ja osallistua laskuharjotuksiin (, joita en siis vieläkään ole tehnyt, mutta joista ehkä opin jotakin edes).
Usiku mwema - hyvää yötä.
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
torstai 21. helmikuuta 2008
Suuri tehtävä
Tulen tekemään (yhdessä Kristiinan kanssa) suuren palveluksen jollekin onnekkaalle naiselle. Neljän kuukauden yhteiselon jälkeen Tuomas on nimittäin hyvin todennäköisesti täysin koulutettu mies! Me opetamme hänet varmasti tekemään kaiken kuten naiset haluavat, eikä kukaan voi vastustaa meidän ruskettunutta, hyväkäytöksistä Tuomasta.
Tuomaksen tyytyväinen vaimo voi sitten vaikka tätä kautta välittää kiitoksensa hyvästä koulutuksesta, vaikka ei sillä, en usko että siitä on vaivaa!
Ainakin seuraavilla osa-alueilla tulemme antamaan Tuomakselle koulutusta:
- Naisen on saatava loistaa miehen vieressä. Muistan joitakin vuosia sitten Itsenäisyyspäivän linnanjuhlissa mikä-lie- aktivistin, joka saapui linnaan yhdessä naisystävänsä kanssa. Kyseinen (hippi)mies oli laittanut hiuksensa tiukalle nutturalle, jotta hänen naisystävänsä (ja hänen hiuksensa) saisi huomion. Tuomaskin voi minun puolestani pitää oman hiustupsunsa (Tuomaksella on takaraivon kohdalla semmoinen tupsu pitkiä hiuksia) nutturalla vaikka koko reissun ajan, minä ja Kristiina voimme pitää omat kiharamme (, jotka varmasti vain kihartuvat entisestään matkan aikana!) valtoimenaan ja miesten ihasteltavina.
- Naisten rasittava tunteellisuus. Minä en ole rasittava enkä tunteellinen, mutta Kristiina sanoi olevansa tuossa asiassa ekspertti ja haluavansa opettaa asiasta meidän koulutettavalle.
- Vaatetuomarina toimiessaan miehen on oltava täysin rehellinen. Käytössä ovat kuitenkin vain ja ainoastaan seuraavat adjektiivit: hyvä, parempi, paras.
- Se vessanpöntön kansi...
- Hajuvedet, hiuskiinne, muotoiluvaahto, kasvorasvat, ryppyvoiteet sekä kasvonaamiot on järkevintä sijoittaa siihen lavuaarin reunalle, kun siinä niitä kuitenkin aina käytetään!
- Naiset rakastavat pieniä hemmotteluhetkiä, kuten vaikkapa valmiiksi tehtyä aamiaista.
- Me naiset olemme aina oikeassa. Tuomas, usko tuo vain suosiolla, säästyt paljolta vaivalta.
- Mikäli joskus olisimmekin väärässä, olemme silti oikeassa.
- Jos nainen on huonolla tuulella, se ei tarkoita, että on "se aika kuukaudesta". Vaikka olisikin "se aika kuukaudesta", nainen ei halua kuulla sitä mieheltä.
- Kalsarit kannattaa nostaa lattialta, muuten niihin voi pesiytyä kokonainen kylä Afrikan monijalkaisia. Tämän opetustuokion pitää jälleen yksin Kristiina. Hän vaati tämän aiheen lisäämistä listaan. Kristiinan sanoja suoraan lainaten, hän "miettii, että mitenköhän hämikset, heinäsirkat ja liskot tulevat toimeen, jos ne asuttavat samaa kalsaria".
- Maitopurkkia ei jätetä pöytään eikä purkista juoda suoraan. Epäilen kyllä vahvasti onko tuolla edes "juotavaa" maitoa tarjolla.
- Ne poikien illat...Tästä lienee turha edes mainita, mutta niitähän ei sitten järjestetä...ellei minua ja Kristiinaa kutsuta mukaan!
Ei minulla oikeastaan muuta asiaa ollutkaan, tuon vain halusin kertoa ja kaikkien tietävän, että olen hyvin orientoitunut tehtävääni ja aion suorittaa sen tehtävän vaatimalla vakavuudella.
Tuomaksen tyytyväinen vaimo voi sitten vaikka tätä kautta välittää kiitoksensa hyvästä koulutuksesta, vaikka ei sillä, en usko että siitä on vaivaa!
Ainakin seuraavilla osa-alueilla tulemme antamaan Tuomakselle koulutusta:
- Naisen on saatava loistaa miehen vieressä. Muistan joitakin vuosia sitten Itsenäisyyspäivän linnanjuhlissa mikä-lie- aktivistin, joka saapui linnaan yhdessä naisystävänsä kanssa. Kyseinen (hippi)mies oli laittanut hiuksensa tiukalle nutturalle, jotta hänen naisystävänsä (ja hänen hiuksensa) saisi huomion. Tuomaskin voi minun puolestani pitää oman hiustupsunsa (Tuomaksella on takaraivon kohdalla semmoinen tupsu pitkiä hiuksia) nutturalla vaikka koko reissun ajan, minä ja Kristiina voimme pitää omat kiharamme (, jotka varmasti vain kihartuvat entisestään matkan aikana!) valtoimenaan ja miesten ihasteltavina.
- Naisten rasittava tunteellisuus. Minä en ole rasittava enkä tunteellinen, mutta Kristiina sanoi olevansa tuossa asiassa ekspertti ja haluavansa opettaa asiasta meidän koulutettavalle.
- Vaatetuomarina toimiessaan miehen on oltava täysin rehellinen. Käytössä ovat kuitenkin vain ja ainoastaan seuraavat adjektiivit: hyvä, parempi, paras.
- Se vessanpöntön kansi...
- Hajuvedet, hiuskiinne, muotoiluvaahto, kasvorasvat, ryppyvoiteet sekä kasvonaamiot on järkevintä sijoittaa siihen lavuaarin reunalle, kun siinä niitä kuitenkin aina käytetään!
- Naiset rakastavat pieniä hemmotteluhetkiä, kuten vaikkapa valmiiksi tehtyä aamiaista.
- Me naiset olemme aina oikeassa. Tuomas, usko tuo vain suosiolla, säästyt paljolta vaivalta.
- Mikäli joskus olisimmekin väärässä, olemme silti oikeassa.
- Jos nainen on huonolla tuulella, se ei tarkoita, että on "se aika kuukaudesta". Vaikka olisikin "se aika kuukaudesta", nainen ei halua kuulla sitä mieheltä.
- Kalsarit kannattaa nostaa lattialta, muuten niihin voi pesiytyä kokonainen kylä Afrikan monijalkaisia. Tämän opetustuokion pitää jälleen yksin Kristiina. Hän vaati tämän aiheen lisäämistä listaan. Kristiinan sanoja suoraan lainaten, hän "miettii, että mitenköhän hämikset, heinäsirkat ja liskot tulevat toimeen, jos ne asuttavat samaa kalsaria".
- Maitopurkkia ei jätetä pöytään eikä purkista juoda suoraan. Epäilen kyllä vahvasti onko tuolla edes "juotavaa" maitoa tarjolla.
- Ne poikien illat...Tästä lienee turha edes mainita, mutta niitähän ei sitten järjestetä...ellei minua ja Kristiinaa kutsuta mukaan!
Ei minulla oikeastaan muuta asiaa ollutkaan, tuon vain halusin kertoa ja kaikkien tietävän, että olen hyvin orientoitunut tehtävääni ja aion suorittaa sen tehtävän vaatimalla vakavuudella.
Unirudishe nyumbani sasa.
Tänään vihdoin sain käsiini swahilin kielen pienenpienen oppaan, jonka sitten päätin jopa avata ja vähän katsoa mitä siellä kerrotaan. Eilen Kristiinan vierailu taisi saada lisää matkakuumetta pintaan, ja löysinkin oppaasta heti muutaman hyödyllisen fraasin joita voin käyttää:
Rafiki zangu wamenipotea. (varmaankin heti Dariin saavuttuamme pääsen tuota käyttämään jo lentokentällä) = Olen kadottanut ystäväni.
Nimechelewa gari ndege. (kesäkuun lopussa kun olisi aika lähteä pois Afrikasta) = Myöhästyin lennoltani.
Wananisumbua. (ensimmäiselle vastaantulevalle viranomaiselle samalla kun osoitan Kristiinaa ja Tuomasta) = He häiritsevät minua.
Noana njaa. (aina ja kaikkialla) = Olen nälkäinen.
Si kosa langu. (aina jos poliisisetä katsoo minua) = Se ei ole minun syyni.
Kristiinalle kerroin nuo (ylpeänä uudesta kielitaidostani) heti kun hän avasi koneensa, sieltä tuli sitten hänen vastaiskunsa:
Ni ghali mno. (kun maantierosvot yrittävät myydä kaapattua Sädettä meille takaisin 1500 TSH:n (n. 0,9e) hintaan) = Liian kallis.
Fanya haraka! (Kristiina Tumpille viisumijonon jälkeen, kun Säde jää jumiin viisumijonoon)= Pidä kiirettä!
Nyt on sopiva aika suomentaa tuo tämän tekstin otsikko: Viekää minut takaisin kotiin nyt. No, toivotaan etten tuota joudu käyttämään.
Taidan kuitenkin opetella tuon lauseen, unirudishe nyumbani sasa.
Ihan varmuuden vuoksi.
Rafiki zangu wamenipotea. (varmaankin heti Dariin saavuttuamme pääsen tuota käyttämään jo lentokentällä) = Olen kadottanut ystäväni.
Nimechelewa gari ndege. (kesäkuun lopussa kun olisi aika lähteä pois Afrikasta) = Myöhästyin lennoltani.
Wananisumbua. (ensimmäiselle vastaantulevalle viranomaiselle samalla kun osoitan Kristiinaa ja Tuomasta) = He häiritsevät minua.
Noana njaa. (aina ja kaikkialla) = Olen nälkäinen.
Si kosa langu. (aina jos poliisisetä katsoo minua) = Se ei ole minun syyni.
Kristiinalle kerroin nuo (ylpeänä uudesta kielitaidostani) heti kun hän avasi koneensa, sieltä tuli sitten hänen vastaiskunsa:
Ni ghali mno. (kun maantierosvot yrittävät myydä kaapattua Sädettä meille takaisin 1500 TSH:n (n. 0,9e) hintaan) = Liian kallis.
Fanya haraka! (Kristiina Tumpille viisumijonon jälkeen, kun Säde jää jumiin viisumijonoon)= Pidä kiirettä!
Nyt on sopiva aika suomentaa tuo tämän tekstin otsikko: Viekää minut takaisin kotiin nyt. No, toivotaan etten tuota joudu käyttämään.
Taidan kuitenkin opetella tuon lauseen, unirudishe nyumbani sasa.
Ihan varmuuden vuoksi.
maanantai 18. helmikuuta 2008
Things I want /don't want to do
Kristiinan ja Tuomaksen blogien inspiroimana listaan itsekin asioita joita haluan tai joita en halua nähdä/kokea/tehdä matkani aikana:
Haluan
- nähdä kirahveja ja norsuja. Näin yli 180 cm pitkänä, ei-langanlaihana naisena tunnen selittämätöntä sympatiaa kyseisiä eläimiä kohtaan.
- nähdä aidon masain. Rakas pikkusiskoni vuokrasi joululomalla elokuvan Valkoinen masai, ja sanoi sen olevan minun tulevaisuuteni. Myös mm. Kelan täti, entiset työkaverit, opiskelutoverini sekä matkakumppanini Kristiina ovat puhuneet masai-miehistä niin paljon, että täytyyhän tuollainen nähdä ihan livenä.
- uida meressä. Olen kuullut että Intian valtameressä vesi on lähes kuumaa. Tänään muutamia kuvia googlella katsoneena tulin siihen tulokseen, että tuolla rannalla voisi vaikka pohjarusketuksen hankkia.
- oppia tulemaan toimeen kaikenlaisten ötököiden kanssa. Varmaankin eniten pelkäämäni eläin on perhonen, mutta en ole ikinä erityisemmin viihtynyt torakoiden, hämähäkkien tai skorpioonienkaan seurassa. Uskon, että palatessani suomeen en enää juokse viittä minuuttia pakoon lentävää leppäkerttua.
- ystävystyä liskojen kanssa. Liskojen annetaan asua taloissa sisällä, sillä ne syövät talosta hämähäkit. Liskot on kavereita!
- nukkua kuin prinsessa. Tämä on helppo toteuttaa, sillä ilman tuollaista "prinsessaverkkoa" sängyssä ei auta nukkua (mikäli ei halua esim. malariasääskiä unikavereiksi).
- loikoilla riippumatossa syöden omasta puutarhasta poimituista hedelmistä tehtyä hedelmäsalaattia. Meidän kodin puutarhassa kasvaa mm. banaania, mangoa, papayaa, tomaattia ja maissia. Nykyisen asukkaan kuvauksen mukaan pihalla on myös "ylimukava" (voiko sellaista ollakaan?) riippumatto, joten toivon mukaan jossakin vaiheessa sateiden välissä ehdin siinä paistatella päivää.
- oppia swahilia. Kuka voisi olla palkkaamatta minua ikinä töihin, jos cv:ssäni lukee kielitaidon kohdalla swahilin alkeet??
- oppia tinkimään. Tiedän, että Afrikassa on aina erikseen valkoisen hinta. Hauska esimerkki tästä oli viikko sitten, kun Tansaniassa asuneet suomalainen ja espanjalainen mies kertoivat minulle "todellisista" hinnoista (joihin siis pyritään tinkimällä pääsemään). Suomalainen sanoi, että ensin laitetaan hinta puoliksi, ja sitten aletaan tinkimään, espanjalainen sanoi, että todellinen hinta on 1/7 ensin sanotusta. Enköhän minä jo parin kuukauden jälkeen näytä samalta kuin paikalliset sekä puhu yhtä hyvin swahilia.
- selvitä hengissä ja kaikissa sielun ja ruumiin voimissa takaisin Suomeen, oppia paikallista kulttuuria, matkustella, nähdä aitoa afrikkalaista arkea, oppia uutta itsestäni, maailmasta ja muista ihmisistä, tutustua paikallisiin sekä muista maista tulleisiin vaihtareihin/vapaaehtoistyöntekijöihin, opiskella ahkerasti sekä kaikkea muuta perinteistä. Noista on turha sen enempää kertoa, sillä nuo ovat niin itsestäänselvyyksiä.
En halua
- herätä sunnuntaina ja huomata, että olen unissani sammuttanut herätyksen, katsoa kelloa tajuten että lentokoneeni on juuri nousemassa ilmaan.
- huomata Lontoossa että lento eteenpäin olikin edelliselle päivälle.
- tehdä Dubaissa varmaankaan yhtään mitään. Viime aikaiset uutiset (suomalainen koulutyttö vankilassa pususta, brittiläinen perheenisä vankilassa, koska hänen kengänpohjassaan oli 0,003g huumeita) ovat pitäneet huolen siitä, että yritän todennäköisesti Peter Panin innoittamana ajatella mukavia asioita, jotta pääsen liitäen vaihtamaan koneesta toiseen. Onneksi minulla on se kolme tuntia aikaa treenata lentämistä keskellä yötä Dubain lentokentällä.
- saada Darissa Intian valtameressä uidessani suolistomatoa tai muuta kivaa matkaseuralaista.
- masain vaimoksi. Vaikka kuinka se Kelan täti yritti epäillä, etten oikeasti ole menossa vuokralle vaan anoppilaan asumaan (tai että ainakin tuon sieltä mukanani miehen Suomeen), niin en aio tuommoista tehdä. Liian kallis matkamuisto.
- mulattilasta. Monet ihmiset ovat kyllä houkutelleet, että ne ovat niiiiiiiin söpöjä ja kauniita. Tähän pätee sama kuin edelliseen kohtaan: liian kallis matkamuisto.
- tuntea oloani "valkoiseksi valloittajaksi". Tunnustan, että hieman sellainen olo on, kun palkkaan paikallisen naisen mm. pesemään (käsipyykillä!) pyykkini ja silittämään joka ikisen vaatekappaleeni (pakollinen juttu).
- herätä leijonan vierestä. Muutkaan eläimet eivät ole toivottavia.
- tulla ryöstetyksi, raiskatuksi tai tapetuksi. Tähän kohtaan myös miljoona muuta asiaa, mutta ovat taas niin itsestäänselvyyksiä, että turha mainita.
Kenties viikkojen vieriessä osa näistä asioista toteutuu (toivon mukaan vain haluan-listasta), kertoilen niistä sitten enemmän.
Haluan
- nähdä kirahveja ja norsuja. Näin yli 180 cm pitkänä, ei-langanlaihana naisena tunnen selittämätöntä sympatiaa kyseisiä eläimiä kohtaan.
- nähdä aidon masain. Rakas pikkusiskoni vuokrasi joululomalla elokuvan Valkoinen masai, ja sanoi sen olevan minun tulevaisuuteni. Myös mm. Kelan täti, entiset työkaverit, opiskelutoverini sekä matkakumppanini Kristiina ovat puhuneet masai-miehistä niin paljon, että täytyyhän tuollainen nähdä ihan livenä.
- uida meressä. Olen kuullut että Intian valtameressä vesi on lähes kuumaa. Tänään muutamia kuvia googlella katsoneena tulin siihen tulokseen, että tuolla rannalla voisi vaikka pohjarusketuksen hankkia.
- oppia tulemaan toimeen kaikenlaisten ötököiden kanssa. Varmaankin eniten pelkäämäni eläin on perhonen, mutta en ole ikinä erityisemmin viihtynyt torakoiden, hämähäkkien tai skorpioonienkaan seurassa. Uskon, että palatessani suomeen en enää juokse viittä minuuttia pakoon lentävää leppäkerttua.
- ystävystyä liskojen kanssa. Liskojen annetaan asua taloissa sisällä, sillä ne syövät talosta hämähäkit. Liskot on kavereita!
- nukkua kuin prinsessa. Tämä on helppo toteuttaa, sillä ilman tuollaista "prinsessaverkkoa" sängyssä ei auta nukkua (mikäli ei halua esim. malariasääskiä unikavereiksi).
- loikoilla riippumatossa syöden omasta puutarhasta poimituista hedelmistä tehtyä hedelmäsalaattia. Meidän kodin puutarhassa kasvaa mm. banaania, mangoa, papayaa, tomaattia ja maissia. Nykyisen asukkaan kuvauksen mukaan pihalla on myös "ylimukava" (voiko sellaista ollakaan?) riippumatto, joten toivon mukaan jossakin vaiheessa sateiden välissä ehdin siinä paistatella päivää.
- oppia swahilia. Kuka voisi olla palkkaamatta minua ikinä töihin, jos cv:ssäni lukee kielitaidon kohdalla swahilin alkeet??
- oppia tinkimään. Tiedän, että Afrikassa on aina erikseen valkoisen hinta. Hauska esimerkki tästä oli viikko sitten, kun Tansaniassa asuneet suomalainen ja espanjalainen mies kertoivat minulle "todellisista" hinnoista (joihin siis pyritään tinkimällä pääsemään). Suomalainen sanoi, että ensin laitetaan hinta puoliksi, ja sitten aletaan tinkimään, espanjalainen sanoi, että todellinen hinta on 1/7 ensin sanotusta. Enköhän minä jo parin kuukauden jälkeen näytä samalta kuin paikalliset sekä puhu yhtä hyvin swahilia.
- selvitä hengissä ja kaikissa sielun ja ruumiin voimissa takaisin Suomeen, oppia paikallista kulttuuria, matkustella, nähdä aitoa afrikkalaista arkea, oppia uutta itsestäni, maailmasta ja muista ihmisistä, tutustua paikallisiin sekä muista maista tulleisiin vaihtareihin/vapaaehtoistyöntekijöihin, opiskella ahkerasti sekä kaikkea muuta perinteistä. Noista on turha sen enempää kertoa, sillä nuo ovat niin itsestäänselvyyksiä.
En halua
- herätä sunnuntaina ja huomata, että olen unissani sammuttanut herätyksen, katsoa kelloa tajuten että lentokoneeni on juuri nousemassa ilmaan.
- huomata Lontoossa että lento eteenpäin olikin edelliselle päivälle.
- tehdä Dubaissa varmaankaan yhtään mitään. Viime aikaiset uutiset (suomalainen koulutyttö vankilassa pususta, brittiläinen perheenisä vankilassa, koska hänen kengänpohjassaan oli 0,003g huumeita) ovat pitäneet huolen siitä, että yritän todennäköisesti Peter Panin innoittamana ajatella mukavia asioita, jotta pääsen liitäen vaihtamaan koneesta toiseen. Onneksi minulla on se kolme tuntia aikaa treenata lentämistä keskellä yötä Dubain lentokentällä.
- saada Darissa Intian valtameressä uidessani suolistomatoa tai muuta kivaa matkaseuralaista.
- masain vaimoksi. Vaikka kuinka se Kelan täti yritti epäillä, etten oikeasti ole menossa vuokralle vaan anoppilaan asumaan (tai että ainakin tuon sieltä mukanani miehen Suomeen), niin en aio tuommoista tehdä. Liian kallis matkamuisto.
- mulattilasta. Monet ihmiset ovat kyllä houkutelleet, että ne ovat niiiiiiiin söpöjä ja kauniita. Tähän pätee sama kuin edelliseen kohtaan: liian kallis matkamuisto.
- tuntea oloani "valkoiseksi valloittajaksi". Tunnustan, että hieman sellainen olo on, kun palkkaan paikallisen naisen mm. pesemään (käsipyykillä!) pyykkini ja silittämään joka ikisen vaatekappaleeni (pakollinen juttu).
- herätä leijonan vierestä. Muutkaan eläimet eivät ole toivottavia.
- tulla ryöstetyksi, raiskatuksi tai tapetuksi. Tähän kohtaan myös miljoona muuta asiaa, mutta ovat taas niin itsestäänselvyyksiä, että turha mainita.
Kenties viikkojen vieriessä osa näistä asioista toteutuu (toivon mukaan vain haluan-listasta), kertoilen niistä sitten enemmän.
Lähtöjärjestelyt loppusuoralla
Tänään tuntui oikeastaan ensimmäistä kertaa, että saatan jopa saada kaikki järjestelyt valmiiksi ennen lähtöä. Rokotusohjelman sain hoidettua loppuun jo viime viikolla, asunnon välivuokrausta varten on nyt paperit, tulevan vuokralaisen allekirjoituksen saan ensi viikolla, koko viikonlopun puunaamisen seuraksena asuntokin alkaa jo näyttää siltä, että tänne voi toinen ihminen muuttaa (vaikkakin varmasti vielä ensi viikolla on täysi työ pakata loput talvivaatteet ym. henkilökohtaiset tavarat laatikoihin ja viedä pois tieltä)...Vielä pitää muutama virallinen paperi hoitaa kuntoon ja sitten voin lähteä matkalle!
En tiedä johtuuko rokotteista vai Lariamista, mutta viime ajat minulla on ollut pientä lämpöä, mikä tekee väsyneeksi. Keltakuumerokoteessa sanottiin että tuollaista voi olla 5-12 päivää rokotteen jälkeen, joten eiköhän tämä vielä ennen matkaa lähde pois. Lariamin suhteen mieleni on alkanut vähän rauhoittua. Minä taidan olla meistä kolmesta ainoa, joka on jo päättänyt syödä tuota estolääkitystä koko reissun ajan. Muutamana ensimmäisenä yönä oli nukahtamisvaikeuksia ja painajaisia, mutta nyt olen taas nukkunut normaaliin tapaani kuin tukki. Uskoisin vielä moneen kertaan kiittäväni hyviä unenlahjojani esimerkiksi noiden 1,5 vuorokautta kestävien lentojen aikana.
Matkajärjestelyt ovat viime aikoina edenneet huimaa vauhtia. Saimme eräältä suomalaiselta parin luotettavan taksikuskin numeron, joten laitoin lauantaina hänelle viestiä, että voiko hän noutaa meidät kentältä 3.3. ja viedä keskustaan. Illan aikana ei kuulunut vastausta, joten luulin, jo ettei Frank (Kristiinaa ja erityisesti Tuomasta kyseisen herran - kieltämättä kunnioitusta herättävä - nimi tuntuu huvittavan todella paljon, ja niinpä päätimme ottaa yhteyttä häneen Allanin sijaan, joka minusta kuulosti paljon hauskemmalta nimeltä) saanut koko viestiä.
Seuraavana aamuna klo 8.00 heräsin, ja katsoin puhelintani, jossa odottikin jo vastaamaton puhelu - Frankilta. Hetken kuluttua tuli (paljon kirjoitusvirheitä sisältänyt) tekstiviesti, jossa Frank toivotti meidät tervetulleeksi ja totesi, että nähdään huomenna! Lyhyen tekstailutuokion jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen, että 3.3. tarkoittaa maaliskuun kolmatta päivää.
Olin lauantaina ilmeisen aikaansaapa, sillä tein meille myös hostellivarauksen kahdeksi yöksi. Tänään kun kerroin vaihtoani järestävälle henkilölle, mistä olemme varanneet yöpaikan, hän jäi katsomaan minua ja kysyi, kuka meille kyseistä paikkaa on suositellut. Vastasin, että ei kukaan, kunhan katsottiin matkaoppaasta ja otettiin paikka joka ainoana tarjosi kolmen hengen huoneita. Ei olisi kuulema kannattanut tehdä noin, vaan mennä sellaiseen paikkaan, jossa joku on ollut ja jota joku voi suositella. Eiköhän tuonkin paikan taso selviä kunhan olemme siellä yöpyneet.
Tästä tulee seikkailu vailla vertaa!
En tiedä johtuuko rokotteista vai Lariamista, mutta viime ajat minulla on ollut pientä lämpöä, mikä tekee väsyneeksi. Keltakuumerokoteessa sanottiin että tuollaista voi olla 5-12 päivää rokotteen jälkeen, joten eiköhän tämä vielä ennen matkaa lähde pois. Lariamin suhteen mieleni on alkanut vähän rauhoittua. Minä taidan olla meistä kolmesta ainoa, joka on jo päättänyt syödä tuota estolääkitystä koko reissun ajan. Muutamana ensimmäisenä yönä oli nukahtamisvaikeuksia ja painajaisia, mutta nyt olen taas nukkunut normaaliin tapaani kuin tukki. Uskoisin vielä moneen kertaan kiittäväni hyviä unenlahjojani esimerkiksi noiden 1,5 vuorokautta kestävien lentojen aikana.
Matkajärjestelyt ovat viime aikoina edenneet huimaa vauhtia. Saimme eräältä suomalaiselta parin luotettavan taksikuskin numeron, joten laitoin lauantaina hänelle viestiä, että voiko hän noutaa meidät kentältä 3.3. ja viedä keskustaan. Illan aikana ei kuulunut vastausta, joten luulin, jo ettei Frank (Kristiinaa ja erityisesti Tuomasta kyseisen herran - kieltämättä kunnioitusta herättävä - nimi tuntuu huvittavan todella paljon, ja niinpä päätimme ottaa yhteyttä häneen Allanin sijaan, joka minusta kuulosti paljon hauskemmalta nimeltä) saanut koko viestiä.
Seuraavana aamuna klo 8.00 heräsin, ja katsoin puhelintani, jossa odottikin jo vastaamaton puhelu - Frankilta. Hetken kuluttua tuli (paljon kirjoitusvirheitä sisältänyt) tekstiviesti, jossa Frank toivotti meidät tervetulleeksi ja totesi, että nähdään huomenna! Lyhyen tekstailutuokion jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen, että 3.3. tarkoittaa maaliskuun kolmatta päivää.
Olin lauantaina ilmeisen aikaansaapa, sillä tein meille myös hostellivarauksen kahdeksi yöksi. Tänään kun kerroin vaihtoani järestävälle henkilölle, mistä olemme varanneet yöpaikan, hän jäi katsomaan minua ja kysyi, kuka meille kyseistä paikkaa on suositellut. Vastasin, että ei kukaan, kunhan katsottiin matkaoppaasta ja otettiin paikka joka ainoana tarjosi kolmen hengen huoneita. Ei olisi kuulema kannattanut tehdä noin, vaan mennä sellaiseen paikkaan, jossa joku on ollut ja jota joku voi suositella. Eiköhän tuonkin paikan taso selviä kunhan olemme siellä yöpyneet.
Tästä tulee seikkailu vailla vertaa!
torstai 14. helmikuuta 2008
Viimeinen tapaaminen
Eilen illalla kokoonnuimme Kristiinan ja Tuomaksen kanssa kahvilaan tapaamaan viimeistä kertaa Joensuussa. Minä ja Kristiina aloitimme maanantaina Lariamin, joten Tuomas sai kestää meidän (liekö tuosta vai lähtöjännityksestä johtuvia) hepulikohtauksiamme. Kristiina peloitteli minua keltakuumerokotteen haittavaikutuksista ja minä (eniten kuvia kohteesta nähneenä ja tarinoita kuulleena) pelottelin Kristiinaa ja Tuomasta meidän tulevasta kodistamme. Kivaa siis oli. Tässäpä myös kuvat hehkeistä matkaseuralaisistani. Heitä saa syyttää mikäli minusta tulee outo.
Tänään kävin ottamassa keltakuumerokotteen, viimeisen rokotteen, jonka tarvitsen ennen matkaa. Kristiinan pelottelut eivät osoittautuneet ihan turhiksi, sillä rokotteen pistänyt terveydenhoitaja kertoi monia samoja asioita eikä suostunut päästämään minua lähtemään ennen kuin vasta puolisen tuntia itse pistämisen jälkeen. Ilmeisesti tuo on enemmän oireita aiheuttava kuin muut rokotteet.
Olen muuten alkanut todella tykätä noistä tuoteselosteista. Tänäänkin siinä yths:llä odottaessani lueskelin tuota keltakuumerokotteen haittavaikutuslistaa, ja sieltä löytyi jälleen niin mieltä rauhoittavia tietoja: “- - -Monielinvaurioita, jotka voivat olla kuolemaan johtavia, on raportoitu kannan 17 D -keltakuumevirusrokotteen antamisen jälkeen. Potilaan tulisi ilmoittaa kaikista muista kuin edellä mainituista havaitsemistaan haittavaikutuksista lääkärille.” Turvallisin mielin siis opiskelemaan!
Loppupäivä koulussa olikin sitten yhtä tuskaa, alkoi oksettaa ja tuli kuumeinen olo. Kuoriohjelmoinnin ihmeellisessä maailmassa seikkaillessamme olin ihan omissa maailmoissani, ja jouduin kysymään suurinpiirtein jokaista asiaa uudestaan. Mahtoivat muut ajatella minusta kauniisti kun en ymmärtänyt mitään mistään. Vaan onpahan minulla nyt tuo keltainen rokotuskortti, jossa on aika kunnioitusta herättävä lista rokotteita. Täyteen ovat tämän tytön pumpanneet viime aikoina jos minkälaista rokotetta! Parempi olisi siis tehota niiden, jos nytkin makaan kuumeessa loppuviikon.
Viisumeista tulee joka päivä erilaista, eri ihmisiltä vieläpä keskenään ristiriitaista tietoa. Voisi ottaa seuraavaksi tavoitteeksi sen asian selvittämisen.
Tänään kävin ottamassa keltakuumerokotteen, viimeisen rokotteen, jonka tarvitsen ennen matkaa. Kristiinan pelottelut eivät osoittautuneet ihan turhiksi, sillä rokotteen pistänyt terveydenhoitaja kertoi monia samoja asioita eikä suostunut päästämään minua lähtemään ennen kuin vasta puolisen tuntia itse pistämisen jälkeen. Ilmeisesti tuo on enemmän oireita aiheuttava kuin muut rokotteet.
Olen muuten alkanut todella tykätä noistä tuoteselosteista. Tänäänkin siinä yths:llä odottaessani lueskelin tuota keltakuumerokotteen haittavaikutuslistaa, ja sieltä löytyi jälleen niin mieltä rauhoittavia tietoja: “- - -Monielinvaurioita, jotka voivat olla kuolemaan johtavia, on raportoitu kannan 17 D -keltakuumevirusrokotteen antamisen jälkeen. Potilaan tulisi ilmoittaa kaikista muista kuin edellä mainituista havaitsemistaan haittavaikutuksista lääkärille.” Turvallisin mielin siis opiskelemaan!
Loppupäivä koulussa olikin sitten yhtä tuskaa, alkoi oksettaa ja tuli kuumeinen olo. Kuoriohjelmoinnin ihmeellisessä maailmassa seikkaillessamme olin ihan omissa maailmoissani, ja jouduin kysymään suurinpiirtein jokaista asiaa uudestaan. Mahtoivat muut ajatella minusta kauniisti kun en ymmärtänyt mitään mistään. Vaan onpahan minulla nyt tuo keltainen rokotuskortti, jossa on aika kunnioitusta herättävä lista rokotteita. Täyteen ovat tämän tytön pumpanneet viime aikoina jos minkälaista rokotetta! Parempi olisi siis tehota niiden, jos nytkin makaan kuumeessa loppuviikon.
Viisumeista tulee joka päivä erilaista, eri ihmisiltä vieläpä keskenään ristiriitaista tietoa. Voisi ottaa seuraavaksi tavoitteeksi sen asian selvittämisen.
avautuminen
(entisestä blogistani kopioitu kirjoitus)
Sunnuntaina, Helmikuun 10. 2008 klo 15:35
Sunnuntaina, Helmikuun 10. 2008 klo 15:35
Olemme Tuomaksen ja Kristiinan kanssa olleet hyvin tiiviisti yhteyksissä viime aikoina. Joinakin päivinä lähettelemme kymmeniä sähköposteja kaikista mahdollisista asioista maan ja taivaan väliltä. Vaikka en vielä muutama kuukausi sitten edes tiennyt heidän olemassaolostaan, heille on helppoa avautua mieltä askarruttavista asioista ja kertoa päivän tapahtumista. Kristiinan pyynnöstä laitan nyt yhden tuollaisen tuntojenpurkamissähköpostin tänne muidenkin luettavaksi, se kuvaa oikeastaan todella osuvasti meidän kolmen välistä yhteydenpitoa. Tässä mallia torstailta 7. helmikuuta 2008 (valitettavasti en saa tätä nyt näkymään tässä ihan oikein):
Oih ja voih
Mie olen kyllä ihan sekasi nyt :D Hyperaktiivisuus + tänään pistetyt 3 piikkiä
Tuosta voisinki vähän kertoa…tänään siis oli vuorossa lavantauti ja toinen b-hepatiitti -rokote…Ajattelin sitten että kun on tapaaminen Mikon kanssa klo 9, niin menen tasan klo 8 yths:lle, jotta ehdin päivystykseen (jossa siis nuo piikit pistetää) ennen ysiä.
Noh, minähän reippaana tyttönä lähdin joskus 7.20 tienoilla polkemaan keskustaan, määränpäänäni Yliopiston apteekki. Klo 7.40 katson torin kelloa että hyvä, ehdin varmaankin kasiksi yliopistolle, jos ei vaan ole paljoa jonoa apteekissa. Apteekin eteen päästyäni huomasin että se aukeaakin vasta klo 8 (olen varma että aiemmin se on ollu auki klo 7-23!). Eipä siinä sitten muuta kun odottelin 20min apteekin edessä palloillen. Kun ovet vihdoin avattiin, joku mummeli kiilas minun ohi, kassojen välistä sinne reseptiosastolle jotta sai ekan vuoronumeron! Odottelin siis vähän lisää. Ostin sen lavantaudin, yhden b-hepatiitin ja yhden erän Lariamia. Kysyin samalla apteekin tädiltä, miten influenssarokote tulee säilyttää, koska huomasin tosiaan että minulla ei ollut sille ollenkaan varattu aikaa (vaikka reseptin sitä varten olen saanut), ja hän sanoi, että se tulee säilyttää jääkaapissa, joten päätin jättää sen ostamatta.
Kassalla sitten meinas pompata sydän kurkkuun ja silmät pullistua ulos kasvoista kun luin loppusumman: 106 euroa ja risat! Siinä mielessäni rahoilleni hyvästit heittäen annoin sitten korttini kassatädille ja lähdin viilettämään kohti yliopistoa.
Yths:llä pääsin oikeastaan heti terveydenhoitajan hellään huomaan. Kysyin häneltä että koska se influenssarokote pistetään kun sille ei oltu aikaa varattu. Täti vastasi että voidaan vaikka laittaa se saman tien. Siinä sitten harmittelin että ei se nyt kyllä onnistu kun en sitä vielä apteekista ostanut. Noh, täti sano että heillä on muutamia ylimääräisiä, jotka menisivät muuten roskiin, että otetaan sieltä, ei tarvi maksaa mitään :D Sitten ei täti kainostellut yhtään, reippaasti vain ilmoitti että nyt housut alas, että kolmas piikki menee kankkuun. Ei siinä auttanut vastaankaan pullikoida! Nyt on sitten laastari takapuolessa ja molemmissa käsivarsissa.
-Säde
Onneksi on ihmisiä (ts. Kristiina ja Tuomas) joille voin jakaa näitä kaikkia päässäni pyöriviä ajatuksia, sillä tiedän, että tätä nykyä n. 99% puheistani liittyy tähän lähestyvään vaihtoon Afrikassa. Olen pahoillani kaikkien teidän puolesta jotka sitä joudutte kuuntelemaan päivästä toiseen. Uskokaa tai älkää, en tee sitä tahallani.
Jännitystä ilmassa
(entisestä blogistani kopioitu kirjoitus)
Sunnuntaina, Helmikuun 10. 2008 klo 12:54
Sunnuntaina, Helmikuun 10. 2008 klo 12:54
Huomenna on suuri päivä. Ei, silloin en vielä lähde kohti Afrikkaa, vaan aloitan Lariamin, tuon pahamaineisen malarianestolääkkeen syömisen. Täytyy tunnustaa että hieman jännittää syödä lääkettä, josta on kuullut niin paljon pelottavia tarinoita. Vaikka olenkin tietoisesti vältellyt huhupuheita, löytyy tuosta Lariamin pakkausselosteestakin ihan mielenkiintoisia juttuja. Haittavaikutuksiin on lueteltu - näin muutamia mainitakseni - esimerkiksi ahdistuneisuus, masentuneisuus, mielialan vaihtelut, paniikkihäiriökohtaukset, hallusinaatiot, vihamielisyys, psykoottiset tai paranoidiset reaktiot, muistamattomuus, itsemurha-ajatukset, kouristukset, pyörtyminen, näköhäiriöt, kuulon heikkeneminen, verenkiertohäiriöt ja hiustenlähtö. Saas nähdä millaisena ihmisenä tulen siis kesällä takaisin Suomeen!
Olen todella onnellisessa asemassa, että ylipäänsä minulle tarjoutui näin uskomaton tilaisuus päästä kokeilemaan jotakin täysin erilaista. Lisäksin olen hyvin kiitollinen että saan jakaa tämän tulevan neljän kuukauden seikkailun yhdessä kahden ihanan ihmisen, Kristiinan ja Tuomaksen, kanssa.
Tosiaan, tasan kolmen viikon päästä viiletän tähän aikaan matkatavaroideni kanssa Lontoossa jossakin Heathrown ja Gatwickin välillä. En tahdo itsekään uskoa että tämä on ihan oikeasti tapahtumassa!
Toivo paremmasta blogista
Taisteltuani joka käyttökerralla vajaa viikko sitten avaamani blogin kanssa (osoitteessa http://blogitus.net/seikkailuni/ ), tulin siihen tulokseen, että kokeilen, josko ongelmani ratkaisisi uuden blogin avaaminen johonkin toiseen paikkaan. Saa nähdä johtuivatko ongelmani omasta osaamattomuudestani vaiko jostakin muusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)