Lopun alkua

Aika kuluu koko ajan nopeammin ja nopeammin. Enää 6 yötä jäljellä Iringassa.

Täytyy tunnustaa, että tulen ikävöimään tätä paikkaa ja erityisesti näitä ihmisiä! Tuntuu, että nyt juuri kun on alkanut saada täältä ystäviä, on aika lähteä jo pois.

Lupasin joskus listata asioita, joita kaipaan Suomesta. Minun olisi pitänyt tehdä tämä lista tuossa pari kuukautta sitten, sillä silloin lista olisi ollut monta kertaa pidempi. Nyt kuitenkin olen jo alkanut huomata, että monet niistä asioista, joita kaipasin, ovat menettäneet merkitystään, eivätkä ne tunnu enää ollenkaan niin tärkeiltä. Tässä nyt kuitenkin joitakin asioita, joita kaipaan, ja joita yritän ajatella, jotta täältä lähteminen ei olisi niin surullista:

- katulamput
Suomessa voi liikkua pimeällä. Täällä (varsinkaan valkoihoisena) ei voi sitä tehdä. En tiedä auttaisiko mitään jos täällä olisi kadut valaistu öisin kuten Suomessa, mutta ainakin Suomessa pimeässä liikkuminen on huomattavasti helpompaa valaistuilla kaduilla. On varmastikin myös ihanaa kun ei tarvitse olla riippuvainen pimeän aikaan (eli puolet vuorokaudesta) autollisista ihmisistä tai yöaikaan ajavista takseista.

- asfaltoidut kadut
Ainoastaan Iringan päätie on asfaltoitu. Kaikki muut tiet ovat hyvin kuoppaisia ja - ilmeisesti aiemmin sateiden, nyttemmin kuivuuden takia - teissä on paljon "railoja", jotka ovat monesti puoli metriä syviä. Niitä on mukava yrittää autolla ja pyörällä väistellä.

- turvavyöt
Hyvin harvoissa autoissa on turvavyöt, ja vähintään puolissa niistä joissa on, turvavyö on rikki. Varsinkin pimeällä ja pidemmillä matkoilla käyttäisin turvavyötä hyvin mielelläni.

- kaupat
Välillä on turhauttavaa etsiä seitsemästä tai kahdeksasta kaupasta ennen kuin löytyy esimerkiksi maitoa, jäätelöä joka ei ole sulanut muutamaan kertaan ja pakastettu uudelleen tai juustoa, joka ei ole umpihomeessa.

- huomaamattomuus
"MZUNGU! MZUNGU! MZUNGU!"

- moninkertaiset ikkunat
Alkuun muslimien rukouskutsujen kuuleminen oli hyvin kaunista ja rauhoittavaa, mutta nykyään keskellä yötä siihen herääminen aiheuttaa lähinnä verenpaineen kohoamista. Myöskin jatkuvasta äänenmurroksesta kärsivä kukkomme Danny, jonka sisäinen kello ei tunnu toimivan ollenkaan, herättää minut nykyään muutaman kerran yössä järkyttävän rumalla kiekumisellaan.

- oma sänky
Vaikka minulla onkin täällä parisänky, se ei ole erityisen mukava. Ensinnäkin sänky on minulle aivan liian lyhyt, ja en siis voi olla jalat suorana sängyssä (ei, jalkoja ei voi pitää sängyn reunan yli, sillä silloin pitäisi nukkua ilman moskiittoverkkoa ja silloin saattaisi tulla oikeasti käyttöä jo varmuuden vuoksi ostamalleni malarialääkitykselle. Kaipaan myös normaalseja tyynyjä, täällä tyynyinä toimivat sohvatyynyjen tapaiset kovat lituskatyynyt. Sängyssäni oleva patja mukautuu vähän turhankin hyvin kehon painon mukaan, ja monesti aamulla huomaan nukkuvani puoliksi patjan sisällä kuopassa. Peittona toimii raskas viltti.

- ruoka
Leikkelemakkarat, juotava maito, mysli, hyvä ostettu leipä (tällä hetkellä ainoa hyvä leipä on itse leivottu, kaupasta saa pelkkää pullamössöleipää, jossa usein tallustelee pieniä ötököitä), hyvät salaatit, murea liha, mausteet, kermaviili, maitorahka, kuohukerma, ei-pakastettu voi ja margariini, hyvä juusto (eli ei-homeinen ja hyvänmakuinen)...kyllähän tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta täytyy tunnustaa että kyllä tätäkin listaa kirjoittaessa sai miettiä välillä hyvin pitkään, jotta muistin mitä kaipaan.

- koti ilman kutsumattomia vieraita
Toissapäivänä koin epämiellyttävän yllätyksen aikoessani illalla mennä nukkumaan: huoneeni seinällä chillaili lisko. Tähän asti nuo iljettävät kaverit ovat oleskelleet ainoastaan keittiössä, olohuoneessa, vessassa, komerossa ja käytävällä, mutta nyt huoneeseeni muuttanut lisko todella ällöttää minua. Tähän asti makuuhuoneeni on ollut paikka, jossa olen voinut olla rauhassa, nyt olen pari yötä pitänyt valot päällä huoneessani ihan siitä syystä, että lisko ei lähtisi seikkailemaan ympäri huonettani, vaan pysyisi lipaston takana pimeässä. Kotoamme löytyy päivittäin myös hämähäkkejä - joita ei enää edes jaksa tappaa, tuollaisista noin 5cm pitkistä hämähäkeistä kun jää niin ruma märkä läiskä seinään - sekä perhosia. Muun muassa eilen iltaamme ilostutti myös puolisen tusinaa koppakuoriaista. Muista eläimistä (perhoset, madot, käärme, sammakko jne) olenkin kertonut jo aiemminkin, niitäkin täältä löytyy. Välillä kotiimme on eksynyt myös kutsumattomia ihmisvieraita, niinpä olemme päättäneet pitää huolen, ettemme päästä enää vartijoitamme etuajassa pois töistä, vaan joku on portillamme ympäri vuorokauden. Tokihan se on ymmärrettävää, että kun valkoiset rikkaat ovat kohta lähdössä pois Iringasta, niin pakko heille on vielä päästä tunnustamaan rakkauttaan: ei sitä koskaan tiedä jos joku heistä vaikka ottaisi mukaansa Eurooppaan!

- läheiset ihmiset
Perhe, sukulaiset, ystävät, kaverit. On mukavaa palata "omieni joukkoon". On myös ihanaa saada tutustua uusiin ihmisiin ilman, että tarvitsee pohtia haluaako toinen tutustua minuun pelkästään siksi, että olen valkoinen, siksi että hän ajattelee minulla olevan paljon rahaa tai siksi että hän ajattelee minun tekevän hänen koulutehtävänsä.

En nyt millään malta olla kertomatta myös niistä asioista (vielä uudelleen), joita tulen kaipaamaan täältä. Näin lopun lähestyessä huomaan katsovani kaikkia negatiivisia asioita hieman läpi sormieni ja tykästyväni yhä enemmän positiivisiin asioihin. Näitä asioita siis jään kaipaamaan Tansaniasta ja erityisesti Iringasta:

- läheiset ihmiset
Tänne jää muutamia todella tärkeitä ihmisiä, toivottavasti yhteydenpito heidän kanssaan jatkuu Suomeenpaluuni jälkeenkin.

- vieraanvaraisuus
Vaikka ihmisillä ei olisi mitään, he silti kutsuvat sinut sydämellisesti tervetulleeksi kotiinsa ja valmistavat koko päivän avotulella juhla-ateriaa. Ennen ateriaa pidetään pitkiä puheenvuoroja ja kiitetään tästä hetkestä. Aterialle on kutsuttu koko suku, osa on tullut naapurikaupungeista asti auttaakseen talon emäntää ruoan valmistuksessa ja osallistuakseen juhlaan, joka sinun kunniaksesi on järjestetty.

- erilaisuus
Nyt en vielä tunnusta nauttivani kaikesta tästä huomiosta, jota jatkuvasti saan. Uskon kuitenkin, että jossakin vaiheessa saattaa tuntua tylsältä kuulua valtaväestöön: olla saman värinen kuin muutkin, käyttää samanlaisia vaatteita ja ajatella asioista samalla tavalla.

- luonto
Maisemat ovat täällä henkeäsalpaavan kauniita - kuten Suomessakin. Myös erilaiset eläimet ovat todella ihmeellisiä ja ne eivät pelkää ihmisiä samalla tavalla kuin Suomen suuret ja pienet metsäneläimet.

- jokaisen päivän erilaisuus
Kenties olen ollut täällä vasta niin vähän aika, tai ehkäpä olen oppinut kiinnittämään pieniin asioihin enemmän huomiota. Joka päivä täällä on seikkailu sinällään, ja voi olla, että viime aikoina vähentynyt kirjoittamiseni on johtunut juurikin siitä, että huomaan olevani kykenemätön kuvaamaan kaikkea tapahtunutta. Toivottavasti osaan Suomessa nauttia jokaisesta hetkestä yhtä paljon kuin täällä olen nauttinut.

Muotinäytös osa 1

Nyt siis sain ensimmäisen erän vaatteita haettua. Vaatteet eivät nyt IHAN istuvia olleet, mutta en jaksa niitä enää takaisinkaan viedä, korjaan niitä sitten itse Suomessa. Vaatteilta ne kuitenkin näyttävät. Tässä pieni esittely kaikista. Hinnaksi noille kaikille pääly- ja vuorikankaineen ym. tarvikkeineen (sis. mm. vetoketjut, langat jne.) sekä töineen tuli yhteensä vajaa 20e.

Ruaha 2

Vietimme veljiemme Marcuksen ja Christianin kanssa kaksi päivää ja yhden yön Ruahan kansallispuistossa. Matkalla valtava kuduantilooppi teki mahtavan loikan suoraan täydessä vauhdissa olevan automme edessä ja säikytti koko porukan. Ensimmäisenä päivänä ajeleskelimme ympäri puistoa ja näimme paljon eläimiä. Yön vietimme bandoissa - eräänlaisissa majan ja teltan välimuodossa - ja sinne saapuessamme meitä oli vastaanottamassa kaksi kirahvia, jotka olivat syömässä bandamme kattoa. Illalla istuimme iltaa nuotion ääressä kuunnellen virtahepojen ääntelyä viereisellä joella, jonne emme pilkkopimeässä enää nähneet. Seuraamme liittyi jossakin vaiheessa paikan yövartija Paul, joka innoissaan esitteli valtavaa asettaan.


Joidenkin ihmisten likaisen mielikuvituksen takia tässä on nyt kuvakin Paulista ja hänen valtavasta aseestaan.

Toisena päivänä lähdimme liikenteeseen jo ennen auringonnousua kuudelta, ja ajelimme ympäriinsä noin kuuden tunnin ajan ennen kuin palasimme bandoille aamupalalle. Eräs rohkea buffalo tarjosi meille huikean jännittävän tilanteen: Kaksi leijonaa käveli ruohikkoon puun varjoon lepäämään. Hetken kuluttua tämä muutaman sadan metrin päässä olevasta valtavasta buffalolaumasta omille teilleen lähtenyt yksilö käveli suoraan noiden kahden leijonan luokse ja lähti ajamaan niitä takaa! Oli todella omituinen näky nähdä buffalo ajamassa takaa leijonia, kun kaiken järjen mukaan tuon pitäisi mennä ihan päinvastoin.

Reissu oli raskas mutta todella antoisa ja seura oli mitä viihdyttävin.

Synttärijuhlia ja lauantaipiknik

Perjantaina vietimme ruotsalaisystävämme etukäteissyntymäpäiväjuhlia yllätyskakun ja survival kitin merkeissä. Ilta oli oikein onnistunut. Seuraavana päivänä suuntasimme tansanialaistuttaviemme kanssa nuorison suosimaan romanttiseen kohteeseen - Gangilonga Rockille. Päivä oli myöskin oikein onnistunut ja sain hieman väriäkin pintaan.