Kiirekiirekiire

Pikainen kertaus viime päivien tapahtumista: Lariamin syönti on jatkunut, ja kun en vieläkään tunnistanut itsessäni psykopaattia, kävin tänään ostamassa koko matkan ajaksi tuon estolääkityksen. Ystäväni kouluajoilta tuli maanantaina kylään, hän muuttaa asuntooni ensi viikolla. Hänen tieltään olen yrittänyt tyhjentää kaappeja ja hyllyjä (ja sen seurauksena alakerran häkkivarasto on nyt ihan täynnä vaatteita ym. krääsää). Huomenna ja ylihuomenna on vielä luentoja ja laskuharjotuksia sekä yksi tentti, mutta niihin keskittymiseen minulla ei vain ole yksinkertaisesti riittänyt enää aikaa. Pankkitäti ei ollut oikein osannut, ja sain käydä tänään - viimeisten ostosten teon, vuokrasopimuksen palauttamisen ja pyörän korjaamolta (se päätti eilen hajota, joten minä päätin korjauttaa sen saman tien) hakemisen lomassa - selvittelemässä sielläkin vielä asioita.

Tänään vihdoin ja viimein sain myös pakattua, rinkka on nyt täynnä ja matkalaukku ehkä puolillaan. Ei huonosti siis ollenkaan. Pakatessani tein kerrankin fiksusti, ja päätin kirjoittaa paperille ylös montako t-paitaa, monetko housut, montako hametta jne. olen pakannut, ja sain karsittua vielä yhdet housut, yhden paidan ja mekon pois. Hyvä minä!

Kuten varmasti tekstistäkin huomaa (ja ainakin minua viime päivinä nähneet tietävät), ovat päiväni olleet ihan täynnä tekemistä. Joka päivä ymmärrän paremmin ja paremmin, kuinka viisaan päätöksen Kristiina ja Tuomas tekivät muuttaessaan vanhempiensa luokse muutama viikko sitten. Vaan enköhän minäkin tästä vielä matkaan pääse. Osaanpahan arvostaa entistä enemmän Afrikan kiireetöntä elämää. Näin lappilaisena tahtoo jo tämä pohjois-karjalainenkin elämänmeno olla turhan hektistä välillä.

Epäilen vahvasti etten enää huomenna ehdi kirjoitella tänne. Näin ollen tämä siis taitaa olla viimeinen kirjoitukseni ennen reissuun lähtöä. Kylmät väreet kulkivat juuri selkääni pitkin kun luin tuon lauseen. Ylihuomenna olen jo jättänyt Pohjois-Karjalan lumiset maisemat taakseni. Perjantaina matkustan siis Espooseen siskoni luokse, joka ystävällisesti lupautui viemään minut sunnuntaina luvattoman aikaisin (joskus varmaankin heti viiden jälkeen aamulla lähtö!) lentokentälle.

Nyt vaihtui jo vuorokausi. Pakko mennä nyt nukkumaan, jotta jaksan huomenna vielä viimeisen kerran käydä laitoksella, kirjoittaa ruotsin aineen ja osallistua laskuharjotuksiin (, joita en siis vieläkään ole tehnyt, mutta joista ehkä opin jotakin edes).

Usiku mwema - hyvää yötä.