Aamulla kymmeneltä meidät tultiin hakemaan kotiovelta autolla, ja menimme siis kyläilemään erään suomalaisperheen luokse. Olin jo etukäteen ollut heihin yhteydessä, ja olin lupautunut virittämään perheen nuorimman tyttären viulua. Kahvin ja todella herkullisen pullan jälkeen menin tämän nuorimman tyttären kanssa huoneen toiseen päätyyn soittelemaan viulua, sillä tiedän kokemuksesta että isolle yleisölle valmistelematta soittaminen on epämukavaa. Tottakai myös minulle – ventovieraalle naiselle – soittaminen oli varmasti jännittävää, mutta minusta oli ihanaa kuunnella 8-vuotiaan soittoa, ja sainhan samalla itsekin vähän vingutella.
Tällainen kaveri nukkui sylissäni kahvihetken ajan.
Seuraavana oli pianonsoiton vuoro. Ensin tyttö soitti minulle yhden kappaleen, ja sitten päästi minut pianon ääreen. (Tämä oli varmaan ihmisten mielestä suuri virhe.) Kuten minut tuntevat saattavat arvata, minulla vierähti muutama seuraava hetki pianoa pimputellen.
Eräs Kidugalassa asuva suomalaispariskunta tuli hakemaan meidät, ja menimme meille, jossa loppuilta kuluikin aika tehokkaasti naiselle permanenttia tehden ja miehen kanssa eri kulttuureista keskustellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti