Tiistai 11.3.2008

Yöllä kävin vessassa, ja säikähdin puolikuoliaaksi, kun Helmi (tai ehkä Helmin jälkeläinen, en tiedä, vaalea lisko joka tapauksessa) tallusteli vessan seinää pitkin kun avasin oven. Saa nähdä koska totun näihin kaikkiin talon asukkaisiin.



Tänään menin aamulla Tuomaksen ja Ollin kanssa yhtä matkaa daladalalla yliopistolle. Puolessa välissä matkaa dalla jäi tienvarteen, ja tyypit kävivät lisäämässä bensaa. Sitten matka jatkui.

Tenttitilanne oli kyllä ehkä mielenkiintoisin ikinä. Ensinnäkin miestä, jolla piti olla vastauspaperia minulle, ei näkynyt missään. Kun lopulta saimme nuo paperit, Matti päätti, että tekisin tentin hänen huoneessaan, jotta saisin rauhassa keskittyä. No, melkein rauhassahan siinä saikin olla: mm. yksi luennoitsija, yliopiston rehtori ja joku vanha ja viisas ja ilmeisesti hyvin arvostettu herra kävivät huoneessa ja minut esiteltiin heille. Yritähän siinä sitten keskittyä kiintolevyn rakenteen tai UNIXin putkituksen selittämiseen, puhumuttakaan että kuoriohjelmointi (, jota en muutenkaan osaa) paperille onnistuisi.

Minulla olisi ollut aamulla klo 8-10 luento, mutta päätin jättää sille menemättä, koska olisin joutunut poistumaan sieltä kesken kaiken. Onneksi en mennytkään, sillä yliopistolla selvisi, ettei kyseisen luennon luennoitsija ollut ilmaantunut luennolle myöskään.

Heti tenttipaperin palautettuani lähdin seuraavalle luennolle. Istuin alas, ja jälleen yksi opiskelija tuli saman tien viereeni istumaan. Meidät oli laitettu pariksi tekemään esitelmä yhdelle kurssille. Mies kertoi nimekseen Denis, ja hän näytti minulle heidän oppimisympäristöstään Moodlesta ohjelmointi I -kurssin materiaalia, ja kysyi, olenhan käynyt tuon kurssin. Yritin selittää, että olen käynyt Suomessa ohjelmointikurssin, joka kattaa heidän kurssit I ja II. Hetken kuluttua hän kysyi uudestaan että olenhan varmasti käynyt sen ohjelmointi I -kurssin, ja että onhan minulla ollut samanlainen kurssimateriaali. Selitin jälleen, että ei minulla ole samoja materiaaleja ollut, mutta että kurssin sisältö on ollut kyllä vastaava.

Denis esitteli minut monille muillekin luokkani opiskelijoille, joiden nimistä en kyllä enää taida kovinkaan montaa muistaa (puhumattakaan että osaisin yhdistää kasvot ja nimen). Eilinen tuttavuuteni Frank kävi myös tervehtimässä minua, ja muutamat luokan opiskelijoista yrittivät saada valkoista tyttöä jutuillaan ihan pyörälle päästään.

Luentomme piti loppua klo 12.30, jolloin olin sopinut Ollin kanssa meneväni syömään. Luento venyi ja venyi, ja pääsin pois vasta joskus klo 12.50. Olin nälkäinen, joten menin Ollin kanssa syömään riisiä ja hernekastiketta. Hetken kuluttua Frank laittoi tekstiviestin, jossa hän kertoi luennoitsijan olevan jo luokassa ja pyysi minua tulemaan paikalle. Lopussa oli vielä (jostakin syystä minussa hurjasti hilpeyttä herättävästi) ”yours Frank”. Ihanaa, että minusta huolehditaan.

Seuraavalle luennolle saavuin ehkä 10 minuuttia myöhässä, mutta kohteliaasti pyysin anteeksi myöhästymistäni kuin ala-asteella konsanaan. Hieman tylsänpuoleisen luennon jälkeen tulin yksin yliopistolta kotiin. Ovella hypähdin varmaankin puoli metriä ilmaan, kun olin astumassa sisään, ja Siiri säikäytti minut tallustelemalla keittiöstämme ulos. Taisi kyllä siiri säikähtää minua ihan yhtä paljon, sen verran vauhdilla se sitten lähti pakoon. Mama vain nauroi kun minä haukoin henkeäni toipuessani säikähdyksestä.

Illalla söimme uunissa lämmitettyjä herkullisia ananas-mozzarellaleipiä ja katsoimme nelistään The Simpson's movien. Todella mukava koti-ilta (viidakko)perheen kesken siis.