Tiistai 25.3.2008

Aamulla Olli oli lähtenyt kyllä todella hiljaa (lähtö oli klo 6.00), sillä edes Kristiina (, joka normaalisti käsittääkseni herää ihan kaikkeen) ei ollut herännyt ennen herätyskellon soimista. Minä lähdin vähän ennen Tuomasta kävelemään mäkeä alas isolle tielle, josta menen dallalla loppumatkan. Vastaani tuli poika ison karjalauman kanssa. Samalla Tuomas polkaisi ohitseni pyörällä, ja tuo karjapaimenpoika jäi tuijottamaan Tuomaksen perään, jolloin lauma isoja sarvipäitä lähti juoksemaan minua kohti. Tuossa tilanteessa ei oikein voi mitään tehdä, joten katsoin minua lähestyvää laumaa. Onneksi karjapaimen havahtui Tuomaksen lumoista ja ohjasi kaitsettavansa tien toiseen reunaan.

Minua hieman harmittaa, etten kehtaa olla niin turisti, että kuvaisin kaikkea, mikä olisi kuvaamisen arvoista. En usko että kovinkaan moni teistä lukijoistakaan tajuaa, kuinka huvittavia nuo dallat täällä ovat. Tänäkin aamuna hyppäsin dallan kyytiin, joka oli ihan täpötäysi banaaneja ja 25 kilon jauhosäkkejä. Muutama ihminenkin kyytiin mahtui, mutta aika huvittava tilanne tuo oli: istua nyt keskellä banaanikasoja hajoamispisteessä olevassa minibussissa matkalla yliopistolle valkoisena nuorena naisena Tansanian ylänköalueella. Taas sellainen hetki, jolloin voi olla vain iloinen siitä omasta mielenhäiriöstään (tai mikä lie mielenvikaisuus minuun iskenyt), kun päätin lähteä vaihtoon keskelle köyhintä Afrikkaa.

Noin puolessa välissä matkaa dalla pysähtyi, kaikki kääntyivät katsomaan minua, ja minulta kysyttiin jotakin. Kun joltakin löytyi muutama englanninkielinen sanakin ymmärsin heidän kysyvän minun matkakohdettani. Kun kerroin meneväni Tumainille, kävivät muut dallassaolijat nopean keskustelutuokion, ja pian toinen dalla pysäytettiin, taas keskusteltiin, ja sitten minulle näytettiin, että minun tulee vaihtaa dallaa. Maksettuani ensimmäisestä kyppäsin toisen dallan kyytiin, joka jätti minut tuttuun Tumainin risteykseen. Tarjosin normaaliin tapaan maksua matkasta, mutta tämän dallan tyyppi ei ottanutkaan sitä vastaan. Ystävällistä palvelua auttaa toista dallayrittäjää pitämään asiakkaat tyytyväisinä viemällä heidät perille.


Viime päivien jatkuvat rankkasateet ovat saaneet aikaan sen, että tiet ovat todella huonossa kunnossa. Tässä otos koulumatkalta. Tien vasen puoli on siis täysin veden vallassa.

Koulua oli taas normaaliin tapaan, tänään liityin ensimmäistä kertaa muiden suomalaisten Hasty-tilaukseen. Sain syödäkseni valtavan kasvis-juusto-munakas-chapatin, jolla nälkä kyllä lähti, mutta joka ei mielestäni ollut hintansa väärti (okei, 2e ei nyt olisi Suomessa suuri summa, mutta täällä tuolla hinnalla saa ravintolasta pippuripihviannoksen).

Illan väänsin kotona netissä etätehtäviä Suomeen eräälle kurssille, joka järjestetään ensi syksynä täällä, ja minä nyt testaan verkkokurssin toimivuutta Tansanian olosuhteissa. Toimiihan tuo ihan hyvin aina kun netti toimii, tosin välillä on hieman ärsyttävää istua vain koneen ääressä sisällä, kun voisi käydä kävelyllä, istua ulkona ja ihailla maisemia, tai keskustella henkeviä muiden ihmisten kanssa.