Keskiviikko 26.3.2008

Pitkästä aikaa lähdimme tänään kaikki kolme yhdessä yliopistolle. Yritimme päästä yliopiston kirjaston tietokoneluokkaan, jotta saisimme tulostettua työntekijöidemme palkkakuitit, mutta yllätys yllätys, kenenkään meidän tunnukset ei toiminut. Kävelimme ilmeisesti niin surkean näköisinä kirjaston help desciin, että matkalla Fredi, suomea jonkin verran (hän siis on opiskellut aikanaan joitakin vuosia Suomessa) puhuva paikallinen kävellessään käytävällä vastaan kysyi meiltä: ”Onko teillä onkelma?”- En voi sille mitään, mutta kyseinen mies herättää minussa valtavasti hilpeyttä puhuessaan suomea.

Saimme hoidettua tunnuksemme kuntoon, ja meille luvattiin, että ne toimivat ensi maanantaista lähtien normaalisti. Hienoa.

Tietojenkäsittelytieteen laitoksen ainoassa tietokoneluokassa oli luento menossa, joten kulutin aikaani kirjoitellen kortteja ja lukujärjestystä puhtaaksi. Kun päivän ainoa luentoni oli määrä vihdoin alkaa, ei luokkaan tullutkaan luennoitsija, vaan laitoksen johtaja, joka ilmoitti luennoitsijan olevan sairaalassa malarian takia. Kukaan ei reagoinut ilmoitukseen mitenkään, mikä taas muistutti minua malarian arkipäiväisyydestä täällä.


Pihallamme kasvava upea ruusupensas on jo alkanut lakastua.

Lähdin takaisin kotiin, ja lähstyessäni risteystä, jossa jään aina kyydistä ja jatkan loppumatkan kotiin kävellen, dallan rahastajapoika katsoi minua kysyvästi, ja nyökkäsin, jolloin hän viestitti kuskia pysäyttämään. Poistuessani dallasta tismalleen oikean risteyksen kohdalla, rahastajapoika huikkasi perääni englanniksi (hän ei ole ikinä ennen sanonut sanaakaan englantia): ”tomorrow”. Mukavaa että minua aletaan jo tuntemaan, ja minun tiedetään asustelevan täällä, eikä ajatella olevan vain turistimatkailija.

Sain muuten vaihtorahoja 50 shillinkiä liikaa (noin 2c), pitää seuraavan kerran tämän dallan kyydissä ollessani maksaa tuon verran ekstraa.