Niinpä lähdimme kulkemaan. Hetken kuluttua vastaamme tuli nuori mies, joka – kuultuaan määränpäämme – sanoi, että paikka on suljettu, että hän tietää lähellä toisen hotellin, meidän tulisi seurata häntä niin hän veisi meidät perille. Minä olin meistä ainoa, joka epäili, että miehellä olisi oma lehmä ojassa, että hän vain haluaisi ohjata turistit omaan hotelliinsa. Kiitimme häntä siis neuvosta, ja jatkoimme alkuperäiseen kohteeseemme. Perillä oli vartija, joka ilmoitti, että paikka todella oli suljettu. Käännyimme takaisin, ja suuntasimme miehen neuvomaan hotelliin läkähtävän kosteassa kuumuudessa. Tämä hotelli oli kuin olikin auki, ja siellä oli tilaa. Tiskin takana näkyi myös meitä hetki sitten vastaan tullut mies. Otimme kaksi hotellihuonetta seuraavaksi yöksi, ja heitettyämme tavarat huoneisiimme palasimme syömään. Ruoat tilattuamme ulkona alkoi sataa, joten siirryimme sisätiloihin.
Hieman ennen kuin ruoka oli valmista, siirryimme katetun pöydän ääreen, ja tervehdimme (ilmeisesti) hotellin meidän lisäksemme ainoaa vierasta, valkoista miestä, englanniksi. Takaisin saimme iloisten naurahdusten saattelemana: ”Terve!”.
Kävi siis niin iloinen sattuma, että tutustuimme lappeenrantalais-kuopiolaiseen Kariin Mangulassa, keskellä Tansaniaa sademetsässä. Illan aikana tutustuimme Kariin, ja kävimme yhdessä selvittelemässä seuraavan päivän retkiämme sademetsän portilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti