Aamulla heräsin jälleen pappien laulunopettajan koputukseen, ja kävin taas kertomassa, etten ole vielä tulossa yliopistolle. Nukuttuani vielä tunnin, söin aamiaista ja lähdin yliopistolle. Matkalla päätien varteen vastaani käveli nuori muslimityttö, joka tervehti kauniisti (kuten täällä on tapana), tervehdin takaisin ja molemmat jatkoimme matkaa. Ehkä noin viiden metrin päässä minun takanani tyttö pysähtyi, kääntyi ympäri ja sanoi minulle ”Give me money.” Vastasin ”No”, ja molemmat jatkoimme matkaamme. Aina kannattaa ilmeisesti yrittää. Tänään daladalassa (eli siis paikallisessa julkisessa kulkuneuvossa, ikälopussa pakettiautossa, jossa on yleensä noin 15 penkkiä) oli jäljellä ainoastaan seisomapaikkoja, joten sain mukavan lihastreenin heti aamusta tasapainoillessani kuoppaista tietä ajettaessa.
Yliopistolla oli kiireinen päivä: olin seuraamassa luentoa ja esitelmiä, lisäksi pidin itse kaksi kaksoistuntia. Johtuukohan minusta vai opiskelijoista vai onko tilanne sama kaikkialla: vaikka toistin saman asian viisi kertaa, aina jollekin oli epäselvää mitä piti tehdä! Ja vaikka jokainen oli tehnyt tietyn asian jo kolmesti (pyysin heti kertomaan mikäli ei osannut jotakin, jotta voin tulla neuvomaan), kierrellessäni luokassa aina löytyi opiskelijoita joilla ei ollut mitään aavistustakaan miten se asia tehdään. Onko tämä sitä opettajan arkea?
Koska olen herännyt joka yö sääskien ininään, kävin tänään (eilen Miami Super Barissa nähdyn televisiomainonnan uhrina) ostamassa hyttyskarkoitetta. Samalla ostin myös ruokaa, sillä kello oli jo niin paljon, etten olisi ehtinyt syödä ravintolassa ja tulla kotiin ennen pimeän tuloa. Pimeä tulee täällä ihan hetkessä, joten on hieman ahdistavaa kävellä kaupungilta majapaikkaan, kun yrittää kävellä hieman nopeampaa koko ajan. Jos asunnolta auringon vielä paistaessa, saattaa käydä niin, että ennen kuin pääsee kaupungille, on jo pilkkopimeää. Kun missään ei ole katuvaloja, ulkona ihan oikeasti on pilkkopimeää. Ja pimeällä ei varsinkaan valkoisella, eikä naisella, eikä yksin kulkevalla, ole mitään asiaa olla ulkona.
Ehdin asunnolleni ennen pimeää, ja yllätyksekseni tänäänkään ei ole vettä. Ei olisi pitänyt valittaa lämpimän veden puuttumisesta, sillä edes kylmän veden tuleminen oli luksusta verrattuna tähän, kun ei saa käsiä pestyä, käytyä suihkussa, vedettyä vessaa ja niin edelleen. Toki eihän Suomessakaan aina kaikkialla tule hanasta vettä, mutta yleensä omalla kohdallani ainakin sellaiset tilanteet ovat kesämökillä tai jollakin leirillä. Silloin ollaan kuitenkin aina jonkin järven tai joen lähettyvillä. Onneksi otin mukaani kosteuspyyhkeitä, ne tulivat tarpeeseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti