Alpit
Sahara
Elokuvantäyteisen yön jälkeen pääsin vihdoin matkaan. Ensin lensin Amsterdamiin, ja sieltä pitkän lennon Arushan kautta Dar Es Salaamiin. Lentokentällä täytin viisumiin tarvittavat laput ja onnistuinkin saamaan paperini käsittelyyn ensimmäisten joukossa. Minun tuurillani en kuitenkaan saanut viisumiani ensimmäisten joukossa kuten olin odottanut, vaan olin koko lentokentän toiseksi viimeinen matkustaja joka sai viisuminsa. Matkalla rikki menneen rinkkani hakemisen jälkeen astuin ulos läkähdyttävän kuumaan ja kosteaan ilmaan. Dariin saapuessa ulkoilma tulee vastaan kuin seinä. En osaa kuvailla sitä tunnetta, mutta sillä samalla sekunnilla kun astuin ulos lentokentältä, muistin millaista Dariin saapuminen oli ensimmäiselläkin kerralla. Lentokoneen kylmän ilmastoidun ilman jälkeen Darissa tuntuu kuin ei saisi enää henkeä ollenkaan. Hetken kuluttua sitä huomaakin paidan olevan likomärkä hiestä ja kasvoilta hikeä joutuu pyyhkimään vähän väliä.
Viime reissun taksikuskimme Frank oli minua lentokentällä vastassa, joten hän vei ensin ruotsalaisen vapaaehtoistyöntekijän Darin keskustaan. Sen jälkeen minut automaatille, jotta pystyin maksamaan hänelle, ja lopulta saavuin tuttuun ja turvalliseen QBariin. Koko matkan lentokentältä keskustan kautta hostelliin Frank kiitteli minua siitä, että muistin hänet yhä. Hän oli todella otettu siitä, että arvostan hänen työtään ja pyysin hänet jälleen kuskikseni näin pitkän ajan jälkeen.
Frank ja minä. Frank oli hyvin huolissaan näkyykö hän kuvassa ollenkaan, kun ulkona oli pilkkopimeää. Minusta kyllä tuntuu että Frank näkyy ihan sopivasti, mutta minä näytän ihan aaveelta!
Olin varannut yhden pedin Backpacker room:sta, eli huoneesta, jossa on kaksi kerrossänkyä, yhteensä siis paikka neljälle hengelle. Sängyt myydään yksittäin, ja siksi päätinkin ottaa mielummin ainoastaan yhden sänkypaikan kuin kalliin, kokonaisen huoneen. Viime reissulla olimme tässä huoneessa yleensä kolmestaan, kerran meidän lisäksemme huoneessa nukkui Christian, kerran Ebenezer ja kerran meille ventovieras nuori tyttö. Tällä kertaa huonekaverinani oli amerikkalainen keski-iän ylittänyt louhosmies. Alkuun minua hieman mietitytti ajatus nukkua samassa huoneessa hänen kanssaan, sillä viimeksi tutustuimme muutamiin hänen kolleegoistaan, ja he olivat melkoisia ”valkoisia valloittajia”. Huonekaverini osoittautui kuitenkin mukavaksi, leppoisaksi vanhaksi herrasmieheksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti