Tiistai 1.12.2009

Matkustin Joensuusta Espooseen sunnuntai-iltana. Junamatka oli hyvää harjoitusta tulevaa matkaa varten, kun juna oli ensin myöhässä 10 minuuttia, sitten 20, seuraavaksi 50 ja lopulta Pasilassa noin 1,5h myöhässä. Espoossa. Tiistai-aamuna nukuin pitkään (kuten edellisinäkin aamuina), sillä tarkoitus olisi valvoa koko tiistai-keskiviikkoyö. Päivällä kävin vielä pikaisesti Prismassa, ja päätin heräteostoksena ostaa uuden repun matkalleni. Hintaa repulla oli 6e ja se on huomattavan paljon tilavampi kuin entinen reppuni, joten minun mielestäni se oli hyvä ostos (kunhan nyt pysyisi ehjänä ainakin reissun ajan).

Illalla seitsemän aikoihin sisko vei minut Helsinki-Vantaan lentokentälle ja ennen yhdeksää olinkin jo matkalla kohti Lontoon Gatwickia. Kun pääsin Gatwickin lentokentälle kymmeneltä paikallista aikaa, suuntasin bussilla juna-asemalle ja ostin viime reissulta tutuksi tulleesta lippupisteestä päivälipun Lontoon julkisiin liikennevälineisiin. Lippupisteen täti ystävällisesti vielä neuvoi minut oikealle laiturille, ja niin lähdin rinkka selässä ja reppu vatsalla taapertamaan laiturille numero 2. Laiturilla matkustajia odotteli toinen Victorialle (minne minäkin siis olin matkalla) menevä juna, jonka tiedän olevan kalliimpi kuin se juna, millä minun lippuni oikeuttaa matkustamaan. Niinpä päätin varmistaa laiturin työntekijältä, että minun junani varmasti lähtee samalta laiturilta. Mies katsoi minua ihmeissään ja kertoi junani lähtevän kahden minuutin kuluttua laiturilta neljä. Pistin juoksuksi, portaat ylös, laiturin neljä kohdalle ja portaat alas rinkka selässä ja reppu vatsalla. Kysyin lippuani näyttäen tämän laiturin työntekijältä, olenko nyt oikeassa paikassa, kun tahdon päästä Victorialle. Myös toinen, noin 40-vuotias etelä-eurooppalaisen näköinen nainen tuli kysymään samalta työntekijältä samaa asiaa. Työntekijä kertoi oikean junan lähtevän klo 22.30 laiturilta kaksi. Vilkaisin kelloa, joka näytti 22.33 ja pistin juoksuksi. Päästyäni portaat ylös ja oikean laiturin kohdalta alas, asemalle pysähtyi minun junani.

Noin tuntia myöhemmin juna pysähtyi Victorialle. Lähdin tavaroideni kanssa kohti metroasemaa. Matkalla poikkesin kauppaan, ja ostin yöevääksi kolmioleivän ja ison pullon kokista. Jatkoin matkaa lipunmyyntipisteeseen asti, josta päätin kysäistä metrojen aikatauluja. Tarkoitukseni oli viettää osa kahdeksan tunnin odotusajastani Lontoon keskustassa, mutta kun lipunmyyjä kertoi minulla olevan jo kova kiire ehtiäkseni oikeaan metroon, päätin jättää Lontoon nähtävyyksien katselukierroksen toiseen kertaan. Puolijuoksua kipitin tavaroideni kanssa opastusviittoja seuraten kohti myyjän kertomaa raidetta. Hetken hengähdettyäni kysäisin lähellä seisovalta keski-ikäiseltä naiselta, onko tämä juna menossa kohti Hammersmithia, jossa minun piti vaihtaa junaa. Nainen katsoi minua hämillään kertoen, että tältä raiteelta metrot menevät itään, ja että minä haluan matkustaa länteen. Sanoin, että minut neuvottiin raiteelle 1, ja nainen kertoi, että tämä on raide yksi mutta väärään suuntaan. Erittäin ystävällisesti nainen neuvoi minulle reitin oikeaan suuntaan, ja lähdin taas portaita ylös ja alas. Hänen neuvomalleen raiteelle selvittyäni kysyin saman tien nuorelta mieheltä, oliko tämä oikea raide. Mies kertoi minun olevan oikealla raiteella, ja näytti minulle vielä kartasta missä olemme nyt, minne olen menossa ja míssä minun kannattaa vaihtaa toiseen metroon.

Oikeaan metroon päästyäni istahdin alas, ja vieressä istuva vanhahko mies katsoi minua hetken huvittuneena ja lopulta tokaisi ”Voit rentoutua, olet nyt oikeassa metrossa.” Ilmeisesti tuolla linjalla on aikaisemminkin nähty hukassa olevan näköisiä Heathrown lentokentälle pyrkijöitä. Pian minulle selvisi, että se metro, jossa istuin, meni lentäkentän terminaaleihin 1,2,3 ja 5. Ei liene vaikea arvata, että minun lentoni lähti terminaalista 4. Kun lähestyimme lentokenttää, metrossa kuulutettiin, että terminaaliin 4 matkustavien tulisi jäädä pois viimeisellä asemalla ennen lentokenttää, ja matkustaa loppumatka bussilla. Kun olimme saapumassa toiseksi viimeiselle asemalle, tuli metroon ilmoitusteksti, jossa neuvottiin jäämään pois tällä asemalla ja odottamaan seuraavaa metroa, joka pysähtyy terminaalissa 4. Niinpä hyppäsin pois junasta kaksi pysäkkiä ennen Heathrown lentokenttää.



Koko metroasemalla ei näkynyt ketään muita. Siinä kohtaan, jossa näkyy seuraavan junan määränpää (yleensä sähkötaulu laiturin yläpuolella), luki ainoastaan, että kaikki junat menevät Heatrown lentokentälle. Hetken odoteltuani Kuulin jostakin ääniä, ja kurkattuani toisen laiturin puolelle huomasin, että siellä maleksi lauturin työntekijä. Kysäisin häneltä seuraavan metron saapumisaikaa, ja hän neuvoi minua odottamaan muutaman minuutin, kohta seuraava metro olisi tulossa. Palasin paikalleni istumaan ja odottamaan. Noin viisi minuuttia myöhemmin mies oli poistumassa asemalta, joten kysäisin uudestaan metron saapumisaikaa. Vastaukseksi sain jälleen ”ihan kohta”. Istuuduin alas ja odotin. Viereiseltä raiteelta aseman ohi meni metro, jossa ei ollut yhtään matkustajaa. Hieman myöhemmin viereiselle raiteelle pysähtyi metro, josta jäi pois yksi matkustaja. Muuuten metro oli tyhjillään. Odoteltuani vielä lisää, viereiseltä raiteelta meni ohi metro pilkkopimeänä. Hetken kuluttua asemalla tuli kuulutus, jossa kerrottiin aseman olevan nyt suljettu.

Löysin asemalta ison valkoisen laitteen, jolla pystyi soittamaan hätäpuheluita sekä kysyä tietoa. Niinpä painoin nappia soittaakseni, ja typötyhjässä hallissa alkoi kaikua puhelimen piippausääni. Pian puheluuni vastasi nainen, jolle selvitin asiani. Nainen kertoi metron olevan edelleen tulossa, minun pitäisi vain odottaa. Kyseinen juna ei kuitenkaan menisi Heathrown nelosterminaaliin, joten minun pitäisi nousta pois metrosta seuraavalla asemalla, nousta maantasalle ja ottaa sieltä bussi tai taksi nelosterminaaliin. Kiitin tiedosta ja muutaman minuutin odotettuani juna todella tuli. Nousin kyytiin ja jäin pois seuraavalla asemalla. Kävelin pois metroasemalta, ja näin muitakin ihmisiä odottamassa busseja. Kysyin jälleen neuvoa oikean bussipysäkin löytämisessä, ja mies epäili, ettei neljänteen terminaaliin enää menisi busseja. Hän neuvoi minua ottamaan taksin, joita oli aseman edessä pitkä jono odottamassa. Terminaali oli kuulema ihan kävelymatkan päässä, mutta käveleminen tähän aikaan yöstä ei olisi turvallista. Päätin vielä kysäistä pysäkille juuri tulleeen linja-auton kuskilta, vieläkö busseja menisi neljänteen terminaaliin. Hän neuvoi minua odottamaan muista hieman syrjässä olevalla pysäkillä, illan viimeinen bussi tulisi vielä. Noin puolen tunnin odottamisen ja lähes kymmenen eri linjan bussin jälkeen oikea linja-auto vihdoin saapui, ja vei minut Heathrown lentokentän terminaalin neljä eteen.