Tiistai 8.12.2009

Aivan kuin oveeni olisi koputettu. Avaan silmäni ja katson kelloa, joka näyttää 6.45. Oveen koputettiin uudestaan. Niinpä tietysti: eilisaamun laulunopettajaherra on tullut hakemaan minua yliopistolle. Nousen sängystä ja menen yövaatteisillani avaamaan oven. Herra seisoo oven takanaa ja ihmettelee, etten ole valmis lähtemään. Kerron tulevani tänään myöhemmin yliopistolle, herra lähtee ja minä jatkan uniani. Kolme tuntia myöhemmin vihdoin herään. Aamupalaksi join yhden 200 ml:n mangomehun ja sen voimalla lähdin paahtavassa kuumuudessa kävelemään kohti päätietä. Nousin kyytiin ensimmäiseen daladalaan, jossa koulutyttö joutui antamaan minulle istumapaikkansa. Yliopiston ristykseen tultuamme (, josta on 5-10 minuutin kävelymatka yliopistolle) daladala ei kääntynytkään takaisin, vaan varmistettuaan että olen menossa Tumainille, kuski lähti ajamaan yliopistolle. Koska olin nyt hyvissä ajoin yliopistolla ennen tunnin alkua, lähdin aamuteelle ja -munkille yliopiston kahvioon. Mielummin olisin ottanut keitetyn munan (teen kanssa on tarjolla keitettyjä munia ja munkkeja), mutta ne olivat loppu. Syötyäni laulunopettajaherra tuli aamukahville ja vaihdoimme kuulumiset. Lupasin ilmoittaa tästä lähtien tulenko hänen seurassaan aamulla vai menenkö daladalalla myöhemmin.

Aamun luennon jälkeen yritin hoitaa asioita koulun tietokoneluokassa, mutta kun mikään sivu ei taaskaan suostunut latautumaan järjellisessä ajassa, luovutin, ja lähdin daladalalla keskustaan nettikahvilaan. Matkalla daladala alkoi savuta, joten auto sammutettiin, meidät pyydettiin pois autosta ja koneiston päälle kaadettiin kanisterillinen vettä. Matka jatkui. Kaupungissa kävelin ympäriinsä, ostin torilta ananaksen ja mangoja, kävin Babanusassa syömässä ja ostin hieman ruokaa asunnolleni. Löysin Babanusan vasta ihan viime käyntini lopussa, ja muistelin kuinka herkullista ja halpaa ruoka siellä olikaan. Ruoka todella oli halpaa, mutta koska en ole ollut reissussa kuin vasta viikon, ei ruoka vielä mitenkään erityisen hyvältä kyllä maistunut. Kanassakaan ei pahemmin ollut syömistä. Lusikalla kokonaisen kanankoiven ja riisin sekä papujen ja ”salaatin” syöminen oli hieman hankalaa, ja paikallisten tapaan käsin syömällä sain vain käteni rasvaiseksi . Taisi viimeksi neljä kuukautta täällä tehdä tehtävänsä ja moni ruoka oli huippuhyvää loppuajasta!

Koska halusin ostaa vettä muutamaksi päiväksi eteenpäin, soitin tutulle taksikuskille Juliukselle, ja pian hän kurvasi vanhalla tutulla autollaan bussiaseman reunalla olevan modernin VodaShopin eteen. Heti ensi sanoikseen hän tokaisi, että onpas minusta tullut iso. Kun pääsin auton kyytiin ja hämmästelin kuinka hän vielä muisti minut, hän kertoi, että minun pitäisi alkaa kuntoilla, kun olen näin isoksi tullut. Matkalla selvisi että hänen kaksospoikansa olivat oppineet kävelemään, mutta he eivät vielä osaa puhua. Julius oli yllättynyt, kun kerroin olleeni Suomessa. Muuttuneesta ulkomuodostani päätellen olin nauttinut olosta kotona. Julius päivitteli ajan kulua, tuntui kuulema siltä kuin olisin ollut vielä muutama kuukausi sitten Iringassa. Majapaikkaani päästyämme kysyin matkan hintaa. Hinta oli 2 500 Tsh, ja kaivaessani rahojani Julius kertoi että 2 000 Tsh (hieman yli euro) riitti tällä kertaa, se olisi hänen tervetulolahjansa minulle.

Taksista pois astuttuani näin majapaikkani kodinhoitajan tulevan minun huoneestani. Hän kertoi pyykkini olevan nyt kuivumassa, ja voisin sen hakea sieltä illalla. Olin siis aamulla kysynyt kodinhoitajalta onko täällä joku joka pesee pyykit, ja hän kertoi hänen pesevän pyykit saman päivän aikana. Kävin katsomassa takapihalle ripustettuja pyykkejäni, ja kysyin, eikö niitä pidä silittää ennen kuin ne laittaa päälle (kuten viime vierailulla oli). Kodinhoitajan mukaan se olisi minun päätettävissäni, mutta silittäminen maksaisi ylimääräistä. Kuulin nyt ensimmäistä kertaa, että pyykinpesu ei kuulunutkaan huoneen hintaan, vaan siitä piti maksaa. Pyykkieni (joita ei ollut edes paljon) pesu oli maksanut jo tähän asti 4 000 Tsh (reilu 2e), joten kiitin tiedosta ja päätin olla ottamatta silitystä. Maksettuani kodinhoitajalle päätin pestä tästä lähtien pesen pyykkini itse.