Menin yliopistolle 3,5kg:n paperinipun kanssa, sillä ajattelin lähettää kyseiset paperit Suomeen. Paperinippu oli sen verran painava ja tilaavievä, että ajattelin olevan helpompaa lähettää se suoraan Joensuuhun kuin että raahaan sitä mukanani ympäri maailmaa. Yliopiston posti oli kuitenkin kiinni, joten kävin mandazilla (munkki) ja teellä. Kello kymmenen on teetauko, jolloin saa teetä ilmaiseksi ja sen kanssa voi ostaa munkin tai keitetyn kanamunan. Munkki maksaa 0,12e, keitetty kanamuna 0,18e. Pidin viimeisen oppitunnin ja lähdin Iringan keskustan postiin.
Postissa vierähti reilu tunti kaiken maailman sähläysten kanssa, mutta loppujen lopuksi sain paperit postin kuljetettavaksi. Tästä lystistä jouduin maksamaan melkein 20 euroa. Jouduin ostamaan teippirullan ja ruskeaa paperia, jotta kirjekuori saatiin tukevasti kiinni. Vaihtorahoja sain odotella puolisen tuntia, ja postin johtajakin tuli paikalle ihmettelemään pakettiani. He eivät ikinä ennen olleet lähettäneet paperipakettia. Hinnastossa oli siis erikseen sellainen, hieman muita halvempi, vaihtoehto, jossa paketin sisältönä oli tulostettuja papereita. Muistaakseni viisi henkilöä tuli ihmettelemään tuota pakettia. Hieman kyllä epäilen näenkö kovalla vaivalla hankkimiani kyselypapereita enää koskaan. Lähtiessäni tiskin takana ollut rouva huusi minut vielä takaisin ovelta, ja kysyin, olinko unohtanut jotakin. Siitä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan hän halusi esitellä minut pojalleen. Niinpä vaihdoin kohteliaasti muutaman sanan tuskin 18-vuotiaan pojan kanssa, ja pojan äiti vaikutti tyytyväiseltä.
Olin sopinut tapaavani illalla Geraldin, joka oli jo pitkään luvannut järjestää matkan Ruahan luonnonpuistoon. Jostakin syystä olen huomannut, etten enää luota kun täkäläinen sanoo hoitavansa aivan varmasti jonkun asian, joten en oikeastaan ikinä uskonut Ruahaan pääseväni. Illalla seitsemän aikaan Gerald soitti, kertoi jutelleensa auton omistajan ja muiden matkaan lähtijöiden kanssa ja kysyi, voisiko tulla tapaamaan minua huomisen reissun tiimoilta myöhemmin. Kysyin mihin aikaan hän oli tulossa, ja hän sanoi tulevansa ennen kahdeksaa. Minun pitäisi kuulema päästä ajoissa nukkumaan, jotta pääsisimme seuraavana päivänä heti kuudelta lähtemään kohti Ruahaa. Olin aidosti hämilläni, kun vaikutti siltä, että seuraavan päivän reissu kuitenkin toteutuisi.
Kun Gerald tuli veljensä kanssa portille, hän pyysi, että lähtisimme keskustelemaan Mama Siyowelwaan. Kuljettuamme ehkä 20 metriä, Gerald kertoi yrittäneensä kaikkensa, mutta niin siinä vain kävi, että muut olivat liian kiireisiä näin joulun alla. Hän korosti vielä, että hän olisi kyllä ollut valmis lähtemään, mutta muut eivät.
Mama Siyowelwassa Gerald kertoi voivansa lähteä minun kanssani taas kaupungille ostoksille mikäli minulla ei olisi suunnitelmia seuraavaksi päiväksi.Totesin, että hän oli juuri kertonut minun suunnitelmieni peruuntuneen.
Veljekset joivat olutta ja minä Fantaa. Annoin heidän maksaa juomat enkä tehnyt elettäkään tarjotakseni heille rahaa Fantastani. Veljesten keskustelu oli erikoista seurattavaa. He ovat siis puoliksi tansanialaisia, puoliksi mosambikilaisia. Gerald puhuu hyvää swahilia, kohtuullista englantia ja vähän mosambikilaista heimokieltä. Veli taas puhuu hyvää englantia, kohtuullisesti mosambikilaista heimokieltä ja vähän swahilia. Niinpä heidän keskenäinen keskustelunsa on sekoitus noita kaikkia kolmea kieltä, sillä heillä ei ole oikeastaan mitään yhteistä kieltä.
Gerald olisi halunnut tilata ruokaa, mutta pyysin heitä saattamaan minut asunnolleni ennen ruoan tilaamista, sillä en jaksaisi odottaa 1,5 tuntia ruoan valmistumista. Niinpä hän päätti, että pelataan biljardia. Sanoin, etä biljardipöytä on siinä paikassa niin huonossa kunnossa, ettei sillä voi pelata. Menimme katsomaan biljardipöytää (, joka oli täynnä roskia ja kangas oli revennyt useammastakin kohtaan). Veljekset totesivat pöydän olevan ian normaalia tansanialaista tasoa. He pyysivät työntekijää tuomaan mailat ja pallot, mutta työntekijä kertoi kaikkien pallojen olevan varastettu. Geraldin veli naurahti ja toivotti tervetulleeksi Tansaniaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti