Lauantai 12.12.2009

Heräsin keskellä yötä oksentamaan. Noin tunnin kuluttua heräsin taas ja oksensin. Tämä toistui viisi tai kuusi kertaa. Kun aamu vihdoin tuli, tunsin itseni rättiväsyneeksi. Raahauduin ylös sängystä ja etsin kuumemittarin. Heräsin puoli tuntia myöhemmin kuumemittari vieressäni. Laitoin viestiä suomalaiselle lähetystyöntekijälle, joka neuvoi minua ottamaan taksin ja menemään lääkärille. Puin päälleni ja menin keittiöön, päätin yrittää syödä edes jotakin, vaikka mieleni ei todellakaan tehnyt syödä mitään. Keittiössä oli naapurissa asuva arviolta hieman päälle 50-vuotias tansanialaisrouva, joka kysyi kuulumisiani. Kerroin rehellisesti, että vointini oli todella huono. Nainen totesi oireeni kuultuaan: ”malaria”. Sanoin yrittäväni syödä jotakin ja tilaavani taksin lääkärille. Nainen sanoi, että hänen pitäisi mennä mittauttamaan verenpaine, koska epäili sen olevan koholla, että hän voisi lähteä mukaani. Kun hän oli noin tunnin kuluttua valmis lähtemään (minä olin tämän ajan istunut ulkona tuolissa odottaen lähtöä), nainen tilasi taksin ja ajoimme lääkärille. Nainen maksoi taksin,vei minut vastaanottoon ja käski minun istua alas.

Kun tuli meidän vuoro, kerroin vastaanoton tädille haluavani tavata lääkärin. Vastaanoton täti ei puhunut englantia, joten naapurini tuli tulkkaamaan. Kävi ilmi, että paikalla oli yksi lääkäri, ja jono oli pitkä. Nainen ehdotti, että kävisin ensin laboratoriossa malariatestissä. Sanoin sen käyvän minulle. Nainen ohjasi minut suoraan jonojen ohi laboratorioon, jossa istuuduin alas ja hetken odotettuamme luokseni tuli laiha nainen, joka alkoi valmistella testin ottamista. Hän puhui naapurini kanssa swahilia, ja minulle hän huusi vähän väliä kimeällä äänellä ”I'm going to hurt you! I'm going to hurt you soon!”

Testin tuloksia piti odottaa 45 minuuttia, ja sen ajan istuin käytävällä. Naapurini kävi torilla ostoksilla. Naapuri tuli takaisin ja minulle tuotiin testin tulos paperilla. Kysyin mikä tulos oli, mutta minulle sanottiin vain, että minun pitäisi mennä tapaamaan lääkäriä. Niinpä menimme taas vastaanottoon, varasin ajan lääkärille ja ehkä 10 minuutin odottamisen jälkeen pääsimme lääkärin huoneeseen. Lääkäri kyseli oireitani, ja katsoi papereitani. Sitten hän totesi, että minulla on malaria, flunssa ja kuumetta. Niinpä hän määräsi minulle lääkkeet malariaan, flunssaan ja kuumeeseen. Naapurini kanssa kävimme hakemassa minulle lääkkeet ja menimme ostamaan minulle ruokaa ja juomista asunnolle. Otimme taksin takaisin asunnolle, ja minä menin huoneeseeni nukkumaan.

Heräsin siihen, että naapurin nainen oli vieressäni puurolautasen kanssa. Hän oli tehnyt minulle ruokaa, koska oli tärkeää, että söisin. Myös toinen naapurini tuli luokseni, kyseli vointiani ja pahoitteli sairastumistani. Syötyäni toinen naapuri otti lautasen ja meni tiskaamaan. Minä jatkoin nukkumista otettuani kaksi lääkettä ensin. Seuraavan kerran heräsin siihen, että kolmas naapurini herätti minut kysyäkseen vointiani. Olin ihan tietoisesti jättänyt oven auki, jotta huoneeseeni pääsisi tarvittaessa. Nukuin koko päivän katkonaisesti. Illalla oli päivän viimeisen lääkkeen ottamisen aika, joten söin banaanin ja otin lääkkeen. Kaikki voimani olivat poissa. Yksi entisistä luokkakavereistani soitti kysyäkseen, lähtisinkö hänen kanssaan hänen kaverinsa valmistujaisjuhliin. Toisessa yliopistossa oli siis valmistujaiset tänään, mutta valitettavasti ne menivät minulta ohi.