Yliopistolla kävin mielenkiintoisen keskustelun erään opiskelijanuorukaisen kanssa. Minä kompuroin viime viikolla kadulla, ja siitä johtuen toinen kyynärpääni on edelleen laastaroituna. Niinpä nyt lyhythihaista paitaa käyttäessäni tuo laastari on näkyvillä, ja siitä tulee pole sanaa (eli pahoitteluja) jatkuvasti. Suupaltin luokkatoverini kanssa käyty keskustelu meni suurin piirtein näin:
Fadhili: Oletko yrittänyt kiipeillä puissa kun olet loukannut kätesi?
Minä: * nauraen * En toki, tuo on jo vanha jälki.
Fadhili: Oletko yrittänyt kiivetä puusta hedelmiä?
Minä: En, en minä harrasta puissa kiipeilyä.
Fadhili: Oletko yrittänyt matkia apinaa ja kiipeillä puissa?
Minä: * naurahtaen * En ole.
Fadhili: Tiedätkö mikä on apina? ”Monkey, do you know what that is?”
Minä: * hämilläni * Tiedän kyllä, tottakai tiedän mikä on apina.
Fadhili: Apina on se eläin, millä nimellä te kutsutte meitä mustia. * kaverillinen töytäisy olkapäähän ja naurunremakka päälle *
Minä: * suu auki sanattomana tuijottaen * ”Ehhh, ha ha!” * väkinäistä nauruntynkää *
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti