Yliopistolla kerroin Mitä kuuluu – hyvää -rimpsun (kuulumisia kysyttäessä aina vastataan hyvää, sen jälkeen voi kertoa kaikki huonot kuulumiset) jälkeen, että puhelimeni oli varastettu. Jälleen tuli pole sanaa, ja kertoipa eräs luokkatoverini tarinankin:
Tansanian ensimmäinen (hyvin arvostettu mies, hänen kuviaan on kaikkialla, ja hänen ansiostaan Tansania on niin rauhallinen ja yhtenäinen maa) presidentti Nyerere oli tulossa lentokoneella Tansaniaan ulkomaalaisen presidentin kanssa. Tämä ulkomaalainen presidentti kysyi Nyerereltä, mistä hän tietäisi, että ollaan juuri Tansaniassa, mikä erottaa Tansanian muista Afrikan maista. Lentäessään Kongon yllä Nyerere vastasi, että ihminen tietää olevansa Kongossa, kun koko ajan kuuluu ”pum pum pum”, taistelujen ääniä. Seuraavaksi lennettiin Kenian yllä, ja Nyerere sanoi, että ihminen tietää olevansa Keniassa kun kuulee masaiden puhetta. Lentokone laskeutui Tansaniaan, ja ulkomaalainen presidentti kysyi, että mistä hän nyt tietää olevansa sitten Tansaniassa. Nyerere pyysi miestä katsomaan rannettaan. Mies huudahti kauhuissaan, että hänen rannekellonsa oli varastettu! Nyerere vastasi hymyillen: nyt tiedät olevasi Tansaniassa.
Illalla kutsuimme kaksi suomalaista, yhden ruotsalaisen ja yhden tansanialaisen luoksemme kylään, sillä olimme varanneet naapurihotellista saunan. Alkuilta kului leppoisasti meillä takkatulen äärellä keskustellen, sipsejä, toffeekaramelleja ja hedelmiä napostellen. Minä ja Kristiina olimme viimeiset saunojat, ja saunan terassilla vilvoitellessamme ohitsemme kulki ryhmä intialaisia ja tansanialaisia nuoriamiehiä. Kun olimme jo sisällä pukeutumassa, pojat tulivat koputtamaan ovellemme, ja ilmoittivat, että ovat lähdössä baareilemaan, ja pyysivät meitä liittymään seuraan. Kieltäydyimme kohteliaasti kutsusta.
Vieraidemme kanssa lähdimme myöhemmin illalla makkaranpaiston jälkeen käymään katsastamassa Iringan yöelämää. Ensimmäinen aukioleva kuppila sijaitsi 2. kerroksessa, ja portaita kävellessäni edelläni vipelsi iso rotta. Olimme rotan lisäksi ainoat asiakkaat koko kuppilassa.
Kävimme myös pyörähtämässä Miami Super Barissa. Miami oli ilmeisesti puoliksi kiinni, sillä kalterit olivat ovien edessä, mutta koska näimme sisällä olevan ihmisiä, päätimme mennä oven taakse, ja kyllähän meidätkin sisään päästettiin. Siellä seuraamme lyöttäytyi ehkä oudoin tarjoilijatar ikinä. Tarjoilijatar oli arviolta 25-vuotias nuori nainen, ja hän istuutui minun nojatuolini käsinojalle. Hetken hän puhui minulle swahilia, enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Yritin kyllä sanoa, etten puhu swahilia, mutta hän vain jatkoi puhumistaan. Tarjoilijatar kumartui kasvojeni lähelle, ja seurassani olevat swahilinkielentaitoiset kertoivat, että tyttö piti minusta kovasti ja halusi, että annan hänelle suukon. Olin ihan ällikällä lyöty. Tyttö otti kädestäni kiinni, ja silitti (kuulema) pehmeää ihoani. Tyttö ei luovuttanut, ja hetken kuluttua hän yritti uudestaan kumartua lähemmäs kasvojani. Päätin vain sanoa, että en ymmärrä, ja niinpä tyttö antoi suukon otsalleni ja siirtyi toisten kiusaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti