Siitä jatkoimme matkaa lähellä asuvan suomalaispariskunnan luokse, jossa söimme herkullisen lounaan ja saimme hyviä vinkkejä mm. malariakokeista ja malarian ensioireista sekä hoidosta.
Seuraavaksi suuntasimme keskustaan, jossa Olli vielä teki viimeisiä tuliaisostoksia, ja Tuomaksen ja Kristiinan lähdettyä jo edeltä kotiin, kävimme vielä Ollin kanssa Hastyssa. Kotiin mennessämme poikkesimme pikaisesti patsaskaupassa, jossa olin onnistunut hieman suututtamaan myyjän edellisellä vierailullani.
En muista kerroinko siitä jo aiemmin, mutta tilannehan meni niin, että löysimme uuden patsaskaupan hieman keskustan ulkopuolelta, ja minä, Kristiina ja Tuomas kävimme siellä. Kysyin yhden patsaan, jota Olli oli toisaalta katsellut, hintaa. Hinnaksi hän sanoi 80 000 Tsh. Minä purskahdin kunnon nauruun, sillä hänen pyytämänsä hinta on järkyttävän suuri summa. Myyjä meni hieman hämilleen, ja minä kysyin epäuskoisena oliko hän tosissaan. Täysin vakavalla naamalla mies sanoi olevansa tosissaan, ja kertoi hänen olevan uusi alalla ja muiden huijanneen häntä hinnoissa, jolloin hän oli siis ostanut patsaat valtavan korkeaan hintaan. Niinpä niin, uskokoon ken tahtoo. Minun ilmeinen huvittuneisuuteni tilanteesta ei pidemmän päälle ollut myyjän mielestä kovin hauskaa, joten hän ilmoitti epäilevänsä minun pilailevan hänen kustannuksellaan.
Koska mies siis oli kuitenkin loistotyyppi, menin Ollin kanssa käymään tuossa samaisessa liikkeessä. Mies muisti minut ja kun kerroin olevani opiskelija Tumainilla, mies sanoi laskevansa ilman muuta hintoja. Yhden 70 000 Tsh maksaneen patsaan hinta tipahti heti 50 000 Tsh:iin. Sitten myyjä kysyi mistä olemme kotoisin, ja kun kerroin meidän olevan Suomesta, hän kertoi pitävänsä Suomesta ja laskevansa kyllä hintoja lisää. Lisäksi jos ostaisin useampia tuotteita, saisin kyllä paljousalennusta. Sellainen oli siis yksi harvoista kiinteiden hintojen paikoista Iringassa.
Kotona ehdimme olla vajaan tunnin, kun eräs suomalaisperhe jo tööttäsi porttimme takana ja tällä kertaa lähdimme noin 20 kilometrin päähän Iringasta eräälle ranchille, jossa Iringassa asuvat mzungut kokoontuvat joka lauantai. Ranchilla oli ohjelmassa vapaata seurustelua, lentopallon ja sulkapallon pelaamista. Yksi lapsista kävi kierrättämässä meitä ranchilla, ja täytyy sanoa, että paikka oli todella kaunista seutua. Kävipä niinkin, että suomalainen, jonka pianoa olen käynyt pimputtelemassa, ilmoitti minut kanttoriksi englanninkielisiin jumalanpalveluksiin. Paikalla oli muutaman kymmentä valkoista (lähinnä englantilaisia ja tanskalaisia lähetystyöntekijöitä), ja osan heistä tiesimmekin jo ulkonäöltä aiempien viikkojen kirkkokäynneiltä.
Ranchilta menimme vielä meidän sinne vieneen suomalaisperheen kotiin ilalliselle, ja heillä(kin) oli kyllä mahtavat tarjoilut. Perheen äiti sanoi, että nyt oli hieman vaatimattomat tarjoilut, koska heidän kodinhoitajansa oli malariassa, mutta tarjoilu oli kyllä kaikkea muuta kuin vaatimatonta. Iltapalaksi saimme muun muassa sienipiirasta, kasvispiirasta, itse tehtyä ruisleipää ja juustoa sekä tomaatti-mozzarella -salaattia! Illalla vielä herkuttelimme kotona Ollin läksiäisten merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti