Yhdeksältä lähdimme kohti sitä kirkkoa, jossa minun tulisi toimia kanttorina. Täytyy sanoa, että en ole täällä nähnyt niin paljoa valkoisia kerralla. Kirkko oli tosiaan englanninkielinen, ja käytännössä tämä tarkoitti sitä, että sitä kuuntelemassa olivat suomalaiset, tanskalaiset ja britit. Vaan kyllä oli mukavaa kerrankin ymmärtää mitä kirkossa puhuttiin, ja pystyä laulamaan mukana. Tanskalaispastorin pitämä saarna rakkaudestakin oli mielenkiintoinen, ja sitä olisi voinut kuunnella pidempäänkin.
Täällä olevilla lähetystyöntekijöillä tuntuu olevan poikkeuksellisen paljon lapsia, sillä monilla on 4-5 pientä lasta, eli lisäähän voi olla vielä tulossa. Melko erilaisen lapsuuden kyllä kokevat nuo lapset, ja erityisesti uskoisin, että nuoret teini-ikäiset elävät todella erilaista elämää verrattuna eurooppalaisiin ikätovereihinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti