Heräsin aamulla ennen auringonnousua saattaakseni viidakkosiskoni ja -veljeni matkaan. No joo, todellinen syy heräämiseeni oli se, että he lainasivat meidän vartijaamme saattajaksi päätien varteen, joten minä jäin katsomaan ettei kukaan sillä välin vie omaisuuttamme pihalta.
Jälleen olen yksin.
Iltapäivällä Fadhili alkoikin jo pommittaa minua tekstiviesteillään kysyen milloin tapaamme. Iltapäivällä kaveri sitten herrasmiehenä tuli noutamaan minut, ja lähdimme V.I.P Clubille. Fadhili kertoi innoissaan kuinka hyvä paikka kyseinen klubi on, ja että hän on käynyt siellä jopa kaksi kerrtaa aiemminkin – tosin edellisellä lukukaudella. Minua melkein nolotti kertoa, että minäkin olin käynyt kyseisessä paikassa pari kertaa aiemmin, tosin kaikki kerrat ovat olleet muutaman kuukauden sisään.
Kaverini oli nälkäinen, ja kun kyseisestä paikasta ei juuri sillä hetkellä saanut mitään muuta kuin supua - ”keittoa”, jossa on liemen lisäksi pari lihapalasta – kerroin tietäväni ihan lähettyviltä hyvän kitimoto – sianliha – paikan. Kaverin (kuten minunkin) hämmästys oli suuri, kun hän tajusi, että maassa pari kuukautta viettänyt mzungu tuntee kaupungin häntä paremmin.
Tähän asti en ollut nähnyt koko iltana yhtä ainutta valkoista ihmistä, ja ainoana näköpiirissä olevana valkoisena olemisessa onkin se etu, että kukaan ei kiinnitä sinuun huomiota – tai ainakaan kukaan ei jaksa sinua muistuttaa ihonväristäsi. Kaverin tyttöystävästä ja mulattilasten kauneudesta keskustellessamme sain jälleen yhden odottamattoman rakkaudentunnustuksen. Ironista – paikan nimi oli Family Investment Pub.
Kerrottuani kaverilleni ettei hän rakasta minua, jätin hänet kävelemään yksin keskellä yötä naapurikylään, ja menin itse ruotsalais-tansanialaisen ystävieni luo kylään ja vietin heidän seurassaan mukavan illan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti