Heti ensimmäiset askeleet otettuamme minä ja Kristiina saimme huomata, että pitkät housut ja umpinaiset kengät olisi ollut voittava valinta tällä kertaa. Vaan vanhoina partiolaisina me menimme läpi ruohikoiden ja piikkipensaiden kesähepeneissämme, yrittäen kuitenkin parhaamme mukaan varoa ruohikossa mahdollisesti päivää paistattelevia käärmeitä.
Muutamaan kertaan jouduimme pysähtymään polkujen risteyksissä tarkistamaan käsinpiirretystä kartastamme reittimme suunnan, mutta muuten matka sujui oikein leppoisissa merkeissä. Erään auringonkukkapellon jälkeen lähdimme harhapolulle, ja kävimme hyvän lenkin ennen kuin käännyimme takaisin huomattuamme olevamme jossakin ihan väärässä paikassa. Paluumatkalla lauleskelimmekin sitten yhteislauluna Elefanttimarssia. Tuo hetki eksyksissä tansanialaisessa metsässä pelkkä käsinpiirretty kartta apunamme on varmasti yksi niistä muistoista, joille vielä koko porukalla saamme nauraa monet kerrat.
Pienen tutkimusretkemme jälkeen olimmekin jo sopivan nälkäisiä, ja pääsimme suoraan puffet-lounaalle. Ruoka oli jotakin aivan uskomatonta: nakkeja, salaattia, leikkelemakkaraa, jauhelihapitsoja ja vaikka mitä muuta harvinaista herkkua. Leikkelemakkaraa en ole edes nähnyt koko täälläoloaikanani ennen tätä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti