Aamulla lähdin Tuomaksen kanssa kävelyllä päätien varteen. Daladalaa odottaessamme joku meille tuntematon mies hiljensi vauhtia ja huusi: ”Hey Thomas, are you going to Tumaini?” Kun kerroimme olevamme menossa sinne, hän pyysi meitä hyppäämään kyytiin. Niinpä istuimme jonkun Tuomaksen luokkakaverin kyydissä kuunnellen hänen stereot täysillä popittamaansa gospelkuoron cd:tä (, joka aina kuopan kohdalla lakkasi hetkeksi soimasta).
Illalla sain viestin, jossa rakkaan naapurimaamme ystäväni kertoi, että hänellä olisi minulle yllätys, ja että hän tulisi myöhemmin illalla käymään. Siinä sitten lettuja paistaessani minun omat pojat Marcus ja Christian astelivat sisään. Yllätys oli suurempi kuin osasin odottaakaan: heillä oli mukanaan kahden päivämatkan päässä Iringasta asuva masaimies! Tähän mieheen tutustuimme Darissa, ja hänen luokseen olemme menossa ensi kuussa. Niinpä suunnittelimme pohjoisen reissuamme, ja pian vieraamme (Marcusta ja Christiania en laske enää vieraiksi, he ovat jo osa perhettä) ilmoitti, että nyt hänen pitää lähteä takaisin kotia kohti. Hän teki siis muutaman tunnin visiitin Iringassa ja lähti takaisin pohjoiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti