Minulla ei ollut tänään luentoja ollenkaan, mutta lähdin yhdeksän aikoihin yliopistolle hakeakseni sinne edellisenä päivänä jättämäni passini. Olin siis sopinut passia jättäessäni, että hakisin sen kello kymmenen aamulla – silloin se olisi kuulema valmis ja uusi viisumini olisi voimassa koko loppuajan kun olen täällä. Puoli kymmenen aikoihin astelin asiaa hoitavan rouvan huoneeseen, ja hän ilmoitti, että ei hänellä ole minun passiani, se on keskustassa toimistossa, mutta voisin kuulema hakea sen iltapäivällä. Sovimme lopulta ajaksi klo 12:00.
Odottelin sitten yliopsitolla ilman mitään tekemistä muutaman tunnin, ja menin tasan kahdeltatoista hakemaan passiani. Rouvan kanssa samassa työhuoneessa työskentelevä mies ilmoitti rouvan olevan juuri hakemassa passiani ja viisumiani, mutta rouva olisi takaisin puolen tunnin sisään. Odotin puoli tuntia, ja kävin taas huoneessa. Ei, rouva ei ollut vielä takaisin. Odotin vartin, rouva ei ollut vieläkään takaisin. Odotin, odotin ja odotin.
Istuin yliopiston päärakennuksen aulassa sohvalle lysähtäneenä ilmeisesti niin elämääni kyllästyneen näköisenä, että pian lähes kaikki ohikulkijat kysyivät, odotanko kenties jotakuta. Koska Tansaniassa suurin virhe mitä ihminen voi tehdä, on menettää malttinsa, kerroin hymyssä suin että olin odottanut jo tuntikausia rouvaa, kun sovimme tapaamisen kymmeneksi. Pian joku (ilmeisesti) herra isoherra päätti soittaa rouvalle hoputuspuhelun (minun puheluunihan rouva oli vain lyönyt luurin korvaan), ja kymmenen minuuttia myöhemmin rouva olikin passini ja uuden viisumini kanssa yliopistolla. En menettänyt malttiani ja sain asian hoidettua. Hyvä minä.
Vihjeenä tänne tuleville: Hoida viisumiasiasi kuntoon jo ennen matkaa! Minulta on kulunut tuhottomasti rahaa ja lukemattomia tunteja täällä viisumiasioita järjestellen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti