Things I wanted / didn't want to do

Nyr on aika (useiden ihmisten toivomuksesta) käydä läpi näitä asioita, joista kirjoitteelin blogiini helmikuussa. Matkaa on vielä melkein viisi viikkoa (apua, niin vähän!) jäljellä, mutta tässä vaiheessa on jo hyvä kerrata mitä tähän menessä on tapahtunut.

Kirjoitettu 18.2.2008

Haluan
- nähdä kirahveja ja norsuja. Näin yli 180 cm pitkänä, ei-langanlaihana naisena tunnen selittämätöntä sympatiaa kyseisiä eläimiä kohtaan.

Kirahveja ja norsuja (sekä melkein kaikkia muitakin täällä asustavia eläimiä) olen nähnyt paljon. Tällä viikolla lähden vielä käymään toisen reissun Ruahassa, tällä kertaa aikomuksenamme on myös yöpyä puiston sisällä, jotta kuulemme kaikki yön äänet. Lisäksi noin kolmen viikon päästä menemme ainakin Ngorongoroon, jossa pitäisi myös nähdä paljon kivoja eläimiä.

- nähdä aidon masain. Rakas pikkusiskoni vuokrasi joululomalla elokuvan Valkoinen masai, ja sanoi sen olevan minun tulevaisuuteni. Myös mm. Kelan täti, entiset työkaverit, opiskelutoverini sekä matkakumppanini Kristiina ovat puhuneet masai-miehistä niin paljon, että täytyyhän tuollainen nähdä ihan livenä.

Masaimiehiin olen tutustunut kiitettävän hyvin. Eiväthän nuo tapaamani masait ole yhtä komeita olleet kuin Valkoinen masai -elokuvassa, mutta sitäkin ystävällisempiä. Kolmen viikon päästä menemme pohjoiseen erään masain vieraiksi (kyseinen masai tulee muuten syksyllä Joensuuhun opiskelemaan).

- uida meressä. Olen kuullut että Intian valtameressä vesi on lähes kuumaa. Tänään muutamia kuvia googlella katsoneena tulin siihen tulokseen, että tuolla rannalla voisi vaikka pohjarusketuksen hankkia.

Vielä en ole päässyt uimaan koko reissulla (kun täällä vuoristossa se on hieman hankalaaa), mutta viimeisen viikon Tansaniassa vietämme Sansibarilla, jossa varmasti pääsen uimaan niin paljon kuin mieli tekee.

- oppia tulemaan toimeen kaikenlaisten ötököiden kanssa. Varmaankin eniten pelkäämäni eläin on perhonen, mutta en ole ikinä erityisemmin viihtynyt torakoiden, hämähäkkien tai skorpioonienkaan seurassa. Uskon, että palatessani suomeen en enää juokse viittä minuuttia pakoon lentävää leppäkerttua.

Toistaiseksi ainakin olen vielä hengissä, vaikka ötököitä löytyy ympäriltä joka lähtöön. En kuitenkaan enää säiky perhosia yhtään! Torakoita talossa ei ole ollut, hämähäkkeihin alan pikkuhiljaa tottua. Alkuun talossamme oli vain pieniä, noin 1cm kokosia hämähäkkejä. Viime aikoina täällä on yhä useammin näkynyt noin 4cm pituisia hämähäkkejä, ja viikonloppuna näin valtavan hämähäkin, sellaisen ison ja karvaisen mitä jotkut pitävät lemmikkeinäkin.

- ystävystyä liskojen kanssa. Liskojen annetaan asua taloissa sisällä, sillä ne syövät talosta hämähäkit. Liskot on kavereita!

En edelleenkään tykkää liskoista, ja toisinaan ne vieläkin säikyttävät minut puolikuoliaaksi. Olen kuitenkin päättänyt tulla toimeen niiden kanssa. Tähän liittyen minulla onkin teille ilouutinen: viime sunnuntaina huomasin yhdessä talomme vessoista uuden liskon. Uskon, että kyseinen kaveri on vessassa alusta asti asuneen Helmin sekä jossakin vaiheessa sinne muuttaneen Big Miken jälkeläinen. Nimesin liskovauvan Marjataksi.

- nukkua kuin prinsessa. Tämä on helppo toteuttaa, sillä ilman tuollaista "prinsessaverkkoa" sängyssä ei auta nukkua (mikäli ei halua esim. malariasääskiä unikavereiksi).

Nyt olen lähes kolme kuukautta nukkunut melkein poikkeuksetta prinsessaverkon alla. Kerran noin kaksi kuukautta sitten unohdin laittaa verkon tiiviisti sänkyni ympärille, ja siitä minulla on edelleen kädessä muistona muutama sääskenpistojälki.

- loikoilla riippumatossa syöden omasta puutarhasta poimituista hedelmistä tehtyä hedelmäsalaattia. Meidän kodin puutarhassa kasvaa mm. banaania, mangoa, papayaa, tomaattia ja maissia. Nykyisen asukkaan kuvauksen mukaan pihalla on myös "ylimukava" (voiko sellaista ollakaan?) riippumatto, joten toivon mukaan jossakin vaiheessa sateiden välissä ehdin siinä paistatella päivää.

Riippumatto ei valitettavasti minun täälläoloaikanani ollut kiinnitettynä, joten tämä kohta ei täysin toteutunut. Hedelmiä ehdin sadekauden lopulla omasta puutarhasta jonkin verran nauttia, mutta nykyään ostamme kaikki hedelmät torilta. Hedelmiä minun varmaankin tulee ikävä Suomessa.

- oppia swahilia. Kuka voisi olla palkkaamatta minua ikinä töihin, jos cv:ssäni lukee kielitaidon kohdalla swahilin alkeet??

Kyllähän tuota swahilia tulee jonkin verran puhuttua, ja joka päivä huomaan ainakin ymmärtäväni sitä enemmän ja enemmän. Sanoja omaankin sanavarastoon kertyy hitaasti mutta varmasti.

- oppia tinkimään. Tiedän, että Afrikassa on aina erikseen valkoisen hinta. Hauska esimerkki tästä oli viikko sitten, kun Tansaniassa asuneet suomalainen ja espanjalainen mies kertoivat minulle "todellisista" hinnoista (joihin siis pyritään tinkimällä pääsemään). Suomalainen sanoi, että ensin laitetaan hinta puoliksi, ja sitten aletaan tinkimään, espanjalainen sanoi, että todellinen hinta on 1/7 ensin sanotusta. Enköhän minä jo parin kuukauden jälkeen näytä samalta kuin paikalliset sekä puhu yhtä hyvin swahilia.

Tinkiminen alkaa olla jo verissä, ja välillä onnistun siinä mielestäni erinomaisesti, välillä tyydyttävästi. Nyt tiedän jo suurinpiirtein mitä mistäkin kuuluu maksaa, ja minkä verran hinnasta siis kuuluu saada pois. Eilen ostin matkamuiston, jonka lähtöhinta oli 15 000 Tsh. Pienen swahilinkielisen small talkin ja muutaman teadraalisen elkeen jälkeen ostin tuotteen 5 000 Shillingillä.

- selvitä hengissä ja kaikissa sielun ja ruumiin voimissa takaisin Suomeen, oppia paikallista kulttuuria, matkustella, nähdä aitoa afrikkalaista arkea, oppia uutta itsestäni, maailmasta ja muista ihmisistä, tutustua paikallisiin sekä muista maista tulleisiin vaihtareihin/vapaaehtoistyöntekijöihin, opiskella ahkerasti sekä kaikkea muuta perinteistä. Noista on turha sen enempää kertoa, sillä nuo ovat niin itsestäänselvyyksiä.

Vielä on hyvät mahdollisuudet selvitä takaisin Suomeen (nyt kun kaikki lentoliputkin on hommattu ja viisumiasiat vihdoin kunnossa). Paikallista kulttuuria olen hieman oppinut, ja mitä pidempään täällä olen, sitä varmemmaksi tulen, että tiedän kulttuurista vielä niin kovin vähän. Arkea on täällä niin monen erilaista, itsestäni olen oppinut todella paljon, maailmastakin jonkin verran ja muista ihmisistä jotakin. Paikallisiin olen onnistunut tututustumaan kiitettävästi, muita vaihtareita täällä ei ole, mutta vapaaehtoistyöntekijöitä ja lähetystyöntekijöitä sitäkin enemmän, heihin on ollut ilo tutustua.

En halua
- herätä sunnuntaina ja huomata, että olen unissani sammuttanut herätyksen, katsoa kelloa tajuten että lentokoneeni on juuri nousemassa ilmaan.

Lähtöpäivänä heräsin ajoissa, ja täällähän sitä nyt ollaan!

- huomata Lontoossa että lento eteenpäin olikin edelliselle päivälle.

Lennot sujuivat oikein hyvin.

- tehdä Dubaissa varmaankaan yhtään mitään. Viime aikaiset uutiset (suomalainen koulutyttö vankilassa pususta, brittiläinen perheenisä vankilassa, koska hänen kengänpohjassaan oli 0,003g huumeita) ovat pitäneet huolen siitä, että yritän todennäköisesti Peter Panin innoittamana ajatella mukavia asioita, jotta pääsen liitäen vaihtamaan koneesta toiseen. Onneksi minulla on se kolme tuntia aikaa treenata lentämistä keskellä yötä Dubain lentokentällä.

Dubaissa kaikki sujui yhtä aiheuttamaani hälytystä lukuunottamatta hyvin, ja olisin voinut viettää tuolla valtavalla kentällä jopa enemmänkin aikaa. No, ei aikaakaan kun olen tuolla kentällä jälleen.

- saada Darissa Intian valtameressä uidessani suolistomatoa tai muuta kivaa matkaseuralaista.

Vielä en ole uinut enkä tietääkseni suolistomatoakaan saanut.

- masain vaimoksi. Vaikka kuinka se Kelan täti yritti epäillä, etten oikeasti ole menossa vuokralle vaan anoppilaan asumaan (tai että ainakin tuon sieltä mukanani miehen Suomeen), niin en aio tuommoista tehdä. Liian kallis matkamuisto.

Rakkaudentunnustuksesta huolimatta kyseinen masai ei minua vielä vaimokseen ole pyytänyt.

- mulattilasta. Monet ihmiset ovat kyllä houkutelleet, että ne ovat niiiiiiiin söpöjä ja kauniita. Tähän pätee sama kuin edelliseen kohtaan: liian kallis matkamuisto.

Tiedoksi: pyöristyneet muotoni eivät johdu mulattilapsesta vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen lihonnut.

- tuntea oloani "valkoiseksi valloittajaksi". Tunnustan, että hieman sellainen olo on, kun palkkaan paikallisen naisen mm. pesemään (käsipyykillä!) pyykkini ja silittämään joka ikisen vaatekappaleeni (pakollinen juttu).

Kyllä meidän mama on sen verran tiukka täti, että ei hän pitää omista oikeuksistaan huolen. Valkoinen valloittaja -olosta minu nei ole vielä tarvinut kärsiä.

- herätä leijonan vierestä. Muutkaan eläimet eivät ole toivottavia.

Sunnuntain ja maanantain välisen yön vietän luonnonpuistossa, joten silloin on todennäköisin ajankohta tämän kohdan toteutumiselle.

- tulla ryöstetyksi, raiskatuksi tai tapetuksi. Tähän kohtaan myös miljoona muuta asiaa, mutta ovat taas niin itsestäänselvyyksiä, että turha mainita.

Mitään näistä ei ole vielä tapahtunut, ja en näe mitään syytä miksi joku näistä tapahtuisikaan. Tunnen oloni täällä turvalliseksi.