Koulun jälkeen kävin ostamassa jälleen batiikkikankaan, tällä kertaa väreinä sininen ja vihreä. Ostin myös kaksi paitaa, hintaa molemmilla vajaa kolme euroa. Löysimme siinä kierrellessämme eräältä pieneltä kujalta naisten alusvaateliikkeen, jossa oli kaikennäköisiä pitsihörhelöisiä rintaliivejä ja pienenpieniä stringejä. Tähän asti olemme nähneet vain jättisuuria lahkeellisia alushousuja ja kirpputoreilla myytäviä kauhtuneita rintaliivejä.
Vaatekauppojen sovituskopit olivat myöskin mielenkiintoinen kokemus. Useimmissa liikkeissä pyydettyäni sovitusmahdollisuutta johonkin liikkeen nurkista ripustettiin kangas, jonka taakse sain sitten mennä vaihtamaan vaatteita. Eräässä liikkeessä pyysin taas saada sovittaa kivannäköistä tunikaa, ja myyjä neuvoi minua menemään tiskin taakse. Joka puolella seinillä roikui vaatteita, ja myyjä (, joka itse oli asiakkaiden puolella) neuvoi minua kävelemään seinän vierustaa liikkeen vastakkaista seinustaa kohti. Yhdessä nurkassa myyjä sanoi, että nyt, peruuta. Katsoin hämilläni ensin myyjää, sitten takanani olevaa vaatteita täynnä olevaa seinää. Myyjä vakuutti, että minun pitää peruuttaa juuri siinä. No, kävelin kohti seinää, ja vaatteiden alta paljastuikin pienoinen syvennys! Tunsin itseni harvinaisen typeräksi puskiessani seinää päin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti