Lauantai 13.3.2010

Kavin keskiviikkona (eli viimeisena paivanani Joensuussa) pankissa kysymassa, josko heilla olisi Etela-Afrikan valuuttaa randeja. Keskustelu elakeikaa lahestyvan pankkineidin kanssa meni suurin piirtein nain:

Mina: Hei. Olisiko teilla Etela-Afrikan randeja?
Pankkineiti: Katsotaas...Minka valtion valuuttaa haluaisit?
Mina: Etela-Afrikan.
Pankkineiti: Selva, ja mika oli se valtio?
Mina: Etela-Afrikka...?
Pankkineiti: Mutta mika valtio Etela-Afrikassa?
Mina: Etela-Afrikka.
Pankkineiti: Mika oli haluamasi valuutan nimi?
Mina: Randi, Etela-Afrikan randeja tarvitsisin.
Pankkineiti: Ei meilla valitettavasti ole sellaista.
Mina: Selva, kiitos.
Pankkineiti (hetken konetta tutkailtuaan): Ai siis Etela-Afrikka, onko se valtio? No siina tapauksessa, pieni hetki niin tarkistan...Ei meilla valitettavasti ole. Mutta onpas mukavaa etta matkustat Etela-Afrikkaan, todella mahtavaa! Minakin kavin nuorena Egyptissa, ja nyt kun katson uutisia ja naen kuvia pyramideista, niin aina ajattelen etta wau, mina olen joskus ollut tuolla pyramidin huipulla! Tosi hienoa etta lahdet!

Randeja en siis saanut mukaani, mutta matkaan paasin suunnitelmien mukaisesti torstaina. Perjantaina loysin lentokentalta matkakumppanini herra J:n, ja yhteinen matkamme saattoi alkaa.

Ensimmainen lento oli Helsingista Lontooseen. Olin paattanyt pysya hereilla koko matkan ajan, mutta ruoan jalkeen nukahdin, ja herasin vasta kun kone oli jo laskeutunut Heathrown lentokentalle. Heathrowlla kavimme syomassa n. 15 euroa maksaneet ateriat, jonka jalkeen paasimmekin seuraavaan koneeseen. South African Airlines tarjosi meille pienen selviytymispakkauksen, joka sisalsi hammasharjan ja -tahnan, lentosukat ja silmalaput. Olimme herra J:n kanssa molemmat otettuja tasta lahjasta.

Ruokailun aika koitti, ja vaihtoehtoina oli perunamuusia ja pippuripihvi tai makaroonia ja kanaa. Yllattaen muusi ja pihvi oli suositumpaa, joten meidan kohdallemme tultaessa pihvit oli jo loppu. Sattuipa viela niin, etta kaikki muut saivat ruokansa, ja sitten lentoemannat huomasivat ruokien loppuneen. Ilmeisesti naytin todella surkealta, silla yksi lentoemannista otti minua olkapaasta kiinni ja sanoi: "Don't worry daaaaaaarrrrling, we'll get you a meal." Hetken kuluttua sainkin annoksen, ja kun avasin sen, sielta paljastui perunamuusia ja pippuripihvi. Lentoemannat katsoivat toisiaan hamillaan ja puoliksi kuiskasivat minulle, etta sain vahingossa viimeisen muusiannoksen, he eivat olleet tienneet niita enaa olevan jaljella. jalkiruokana oli herkullista porkkanapiirakkaa.

Ruoan jalkeen nukahdin, ja herasin vasta aamupalalle. Johannesburgin lentokentalla kaikki sujui hyvin, haimme laukkumme ja menimme aulaan, jossa pian keski-ikaiset mies ja nainen tulivat herra J:n nimen kanssa kysymaan, olemmeko kyseinen henkilo. (Jep, olemmehan me.) Pariskunta kertoi kysyneensa neuvoa vaimon veljelta, joka oli myos hakemassa jotakuta kentalta. He sanoivat etsivansa suomalaisia, jolloin vaimon veli kertoi, etta lentokentan valkoisimmat ihmiset ovat tuolla. Han osui heti ensimmaisella oikeaan.

Pariskunta pahoitteli autonsa likaisuutta (, jota en kylla edes huomannut) ja lahdimme ajamaan kohti Pretoriaa. Matkalla he kertoivat meille maan viimeaikaisista ja tulevista tapahtumista seka jonkin verran itsestaan. Pari oli tavannut kaksi vuotta aikaisemmin ja vuosi sitten he olivat menneet naimisiin. Kavimme minun pyynnostani ostoskeskuksessa, jotta sain nostettua hieman rahaa. Pyorimme seuraavat 10-15 minuuttia ympariinsa etsien tulevaa asuntoamme, joka lopulta loytyi kolmen korttelin paasta ostoskeskuksesta. Paastaksemme kerrostalon pihaan, tarvitsimme avaimen mukana ollutta portinavausnappia. Hissittoman kerrostalon ylimmasta kerroksesta loytyi vihdoin meidan huoneistomme. Meidat hakenut pariskunta lahti takaisin, mutta he tarvitsivat ensin meidat avaamaan heille portin. Lienemme asunnollamme hyvassa turvassa. Huoneistoissa on kaksi kerrosta. Alakerrassa on keittio, olohuone, kylpyhuone ja kahden hengen makuuhuone. Ylakerrasta loytyy kaksi makuuhuonetta. Valitsin itselleni alakerran suuren makuuhuoneen, ja lainasin ylakerrasta loytynytta ainoaa adapteria, jotta pystyin kayttamaan olohuoneesta loytynytta tuuletinta omassa huoneessani.

Asunnosta loytyy kaikki mukavuudet: televisio, sohva, jaakaappi, pakastin, mikro, kahvinkeitin, leivanpaahdin, silitysrauta ja -lauta, kaikki astiat ja ruoanlaittovalineet. Suihkusta tulee lamminta (jopa tulikuumaa) vetta, keittion hanasta tulee myos kuumaa ja kadenlampoista, mutta ei kylmaa, vetta. Keittiossa ja kylpyhuoneen suihkukopissa on ihmeellinen luukku, jonka takana on syva kuilu. Kyseessa on varmaankin jonkinnakoiset ilmastointiaukot, mutta liskojen, hamahakkien, kaarmeiden yms. pelossa suljin molemmat luukut.

Hetken herra J:n kanssa kaikkea ihmeteltyamme puhelimeni soi. Mina enempaa ajattelematta tietysti vastasin. Soittaja oli tansanialaiset lentokentalta hakenut henkilo, joka pyysi, etta tulisin avaamaan heille portin. Kallis portinavaus. Tansanialaiset asettuivat taloksi, ja sovimme heidat hakeneiden Peterin ja Stephanien kanssa, etta tapaisimme heidat uudestaan kahden tunnin kuluttua.

Kavimme nelistaan, suomalaiset ja tansanialaiset, kaupassa. Mina ja herra J ostimme korit tayteen ruokaa, tansanialaiset katsoivat hamillaan vieresta. Kello kaksi iltapaivalla etela-afrikkalaisystavamme tulivat hakemaan meita. Mukaamme liittyi yksi yliopistolla vieraileva ugandalaismies. Ajoimme yliopiston minibussilla noin puolen tunnin matkan paahan Apartheidin nousu ja tuho -muistomerkille (en muista muistomerkin oikeaa nimea). Muistomerkin kierrettyamme menimme viereiselle rinteelle piknikille. Samaan aikaan meidan kanssamme paikalle saapui myos nuori haapari nainen valkoisessa upeassa haamekossaan ja sulhanen mustassa puvussaan. Peter ja Stephanie olivat varanneet mukaan kaiken piknikille tarvittavan: mukavat retkituolit, grillausvalineet, sikaa, lammasta, kanaa, etela-afrikkalaista n. puolen metrin pituista makkaraa, maissia, fetasalaattia, perunasalaattia, sipseja seka etela-afrikkalaisia juomia.

Taydellisen paivaretken hyvassa seurassa kruunasi se, etta pois lahtiessamme naimme seeproja juomassa lammesta vetta. Valitettavasti kymmenittain hevosia paatti rynnata juuri siihen suuntaan, jolloin seeprat lahtivat karkuun. Seeprojen lisaksi naimme magnusteja seka kahtia sarvipaisia elaimia, joiden nimia en muista. Toiset sarvipaat olivat mustia kaikkialta muualta paitsi paan etuosasta, joka oli valkoinen. Toinen sarvipaalaji on kuulema Etela-Afrikan kansalliselain.

Olimme takaisin asunnollamme klo 19, ja viimeinenkin porukastamme oli nukkumassa kahdeksaan mennessa.